Mitat

Tänään mitattu: 13 kg ja 44,5 cm =)

Kuulumisia

Jouluna laitettiin matot lattioille. Ei kuitenkaan parhaita mahdollisia vaan semmoiset jotka on helppo pestä. Vahinkojen varalta näin. No melkein viikko selvittiin ilman ainuttakaan vahinkoa matoille. Tänään sitten tuli vahinko kun emäntä ei huomannut ulos pyyntöä.

Emännän luo Cara tulee kutsusta iloisesti ja nopeahkosti. Ihan sama missä ja kenen kanssa ollaan. Tarvitsee vielä vaan vahvistaa tuota, ettei tule takapakkia... Vaikka se takapakki voi kyllä tulla vahvistelusta huolimatta.

Aiemmin oli ongelmana että pentu ei tuo minulle tavaroita vaan viipottaa niiden kanssa karkuun. Kehuin sitä itseäni kohti suuntautuvasta kantamisesta mutta aina se meni kehujen saatteelemana ohi... Noh sittempä lopetinkin kehumisen. Ja pentu tuli suorastaan työntämään lelua käteeni että ota nyt. Samana iltana se äkkiä keksi itse ottaa lattialla lojuvan lelun ja tulla työntämään lelua sohvalla istuvan emännän suuhun. Ja sai kehut. Opetamme sitten myöhemmin että silloin tuodaan kun pyydetään, muulloin ei tarvitse. Nyt vaan on tärkeää saada se ylipäätään tuomaan ja mikäs olisikaan nopeampaa ja tehokkaampaa kuin lähteä vahvistamaan koiran omaa aloitetta.

Joulun viettoa

Ihan ensimmäiseksi oikein hyvää joulua kaikille lukijoille!


Pakkasen hellitettyä joulupäivänä koirat olivat takapihalla leikkimässä:

Cara juoksenteli pallo suussaan. Isäntä heitti koirille pallon, Milla haki sen ja toi keskelle pihaa, jossa sylkäisi sen maahan ja jäi odottamaan mitä Cara tekee:

Carahan oli menossa kiinni, jolloin Milla nappasi pallon ja eikun karkuun:

Ja taas ihmeteltiin keskellä pihaa kuka saa pallon:

Pentuhan sen lopulta sai:

Pentu toi pallon sisälle. Mutta kun tuo on ulkopallo, emäntä viskasi sen ovenraosta pihalle. Pentu pyysi perään ja vaikka tiedossa oli että pallon peräänhän se on menossa eikä tarpeilleen, pääsi se pihalle kun kerran pyysi. Cara meni puraisemaan palloa ja kääntyi sitten katsomaan, että ihanko yksin hän tänne juotui. Pitkään ei viihtynyt ja tällä kertaa se tuli sisään ilman palloa.

Puunaus

Cara kävi tänään joulun kunniaksi pesulla. Oli sen verran likaantunut Millan likaisesta turkista, että molemmat pestiin. Johan tuo oli aikakin. Milla on pesty viimeksi kesällä. Mittaustulokset olivat seuraavat: painoa 11,6 kg ja korkeutta n. 43 cm.

Alkaa meidän kaunotar olla jo iso tyttö =)

ohitus

Eilen lenkillä edellämme meni mies potkurin ja pienen terrierin kanssa. Mies pysähtyi vastaamaan puhelimeen ja jouduimme ohittamaan heidät. Terrieri nosti rähäkän. Aluksi Cara oli menossa kohti, mutta kun terrieri teki selväksi että on äkäinen, meni Carakin ohi sen näköisenä et "en oo tulossa luo, ku kerta noi äksy oot". Miehen työntämässä potkurissa istui lapsi. Ohitimme siis ensin räksyttävän pikkupiskin, sitten miehen ja sitten kohdalle tuli potkuri jossa istui lapsi. Kun Cara huomasi että potkurissa on joku alkoi se vetää kohti potkuria häntä mahdotonta kyytiä vispaten. Sen olisi ollut ihan pakko päästä pussaamaan potkurissa istuja. Ja pikkukoira ei missään vaiheessa ollut lopettanut murinaa ja räksytystä, mutta ei Cara siitä enää välittänyt. Se näki vain istuvan lapsen. Mutta eihän sitä päästetty potkurin luo, vaan matka jatkui.

Kosketus

Emäntä hommasi vanhan hiirimaton ja alkoi opettaa Millalle kosketusalustaa. No se ei käynyt niin helposti... Kokeilu Caralle osoitti, miten erilaisia koirat ovat. Cara yhdisti naksauksen ja herkkupalan nopeasti mattoon ja alkoi hakeutua maton päälle, vaikka mattoa siirsi. Noh, ompahan helppo sitten joskus tulevaisuudessa opettaa Caralle esimerkiksi ruutuun meno, mikäli semmoisen katsomme tarpeelliseksi.

Caran kanssa harjoittelimme myös erilaisten asioiden kantamista. Isännän avainnippu oli aluksi niin ikävän tuntuinen ja painava, ettei sitä pitkälle kannettu, mutta kun sillä vähän leikitteli, kantoi pentu sen jo reippaasti pitkääkin matkaa. Leikin jälkeen se myös etsi siltä näkymättömiin heitetyn avainnipun. Ensin juoksi monesti melkein vierestä ohi, mutta sitten huomaisi vissiin käyttää nenäänsä, löysi nipun ja toi sen lähettäjälle =)

Ulkona pennusta on tullut varovaisempi. Yksi päivä se metsässä irti ollessaan säikkyi lumista kiveä, jonka kylki paistoi mustana muun valkeuden keskeltä. Uskalsi kuitenkin loppujen lopuksi mennä katsomaan, mikä se siinä. Ja totesi että eipä hätiä =)

Mahdotonta vauhtia kasvaa. Takki, joka vasta äsken oli selästä liian pitkä, on nyt sopiva. Tarvitsee varmaan joululomalla ommella uusi.

Mitat

Tänään 10,3 kg ja noin 41 cm =)

Leikkisä

Kyllä tuommoinen paimenkoiran penikka tekee siivouksestakin kivaa! Cara oli ekaa kertaa samassa tilassa siivoojan kanssa. Aikaisemmin olen eristänyt koirat kodinhoitohuoneeseen etteivät tallo tiellä. Imuri oli kummallinen. Pikkusen sitä ois tehny mieli jahdata kun edes takas liikkui vaan piti nii pahaa ääntä ettei kuitenkaan oikein voinut jahdata. Luuttu sen sijaan oli kiva. Sitä piti pyydystää ja kun emäntä kielsi, piti kyllä hampaansa erossa, mutta jahtasi ja tassutti silti. Meinasi jopa sohvan alle perässä sukeltaa, hassu. Lopulta meni hermo kun ei saanut purra ja alkoi rähjäämään. Ei se ollut oikein haukkumista, ei murinaa vaan kaikkea mahdollista sekaisin.

Narupallon kanssa emäntä Caraa tuossa yksi päivä leikitti. Tarkoituksena oli ottaa saalisleikkiä kahdella narupallolla niin että kun koira palauttaa yhden, lentää toinen. Vaan tämäpä ei palauttanut. Se kyllä tuli pallo suussa katsomaan mikäs se siellä pomppii, mutta jahtasi toista palloa ensimmäinen edelleen suussaan. Toisen se yritti saada pyydystettyä kiinni tassuillaan. Meno oli siis melkoisen huvittavan näköistä kun pallo suussa, niska köyryssä menee ja tassut lentää vuoron perään korkealta korvien tasalta askeleen. Lopulta se kuitenkin aina tiputti suussaan olevan ja emännän piti olla skarppina, että lennätti sitten sen jahdatun juuri oikeaan aikaan pyydystettäväksi.

fiksu tyttö

Cara pyysi viikonloppuna ekaa kertaa päätäväisesti itse pihalle. Se jömötti eteisessä eikä suostunut tulemaan pois. Sitten se hyppäsi ovea vasten. Eipä jäänyt epäselväksi. Ja kun pääsi, teki heti. Aiemmin on kyllä käynyt pyörähtämässä ovella ja sitten mennyt tekemään jonnekkin, ellei sen huomiota ole kiinnittänyt itseensä ja vienyt pihalle. Sisälle tulee vahinkoja enää hyvin harvoin ja tarpeiden tekoväli on selvästi pidentynyt. Ja ne vahingot voidaan laskea omistajien mokaksi, kun ei pennun ulostahtomista huomaa, niin tottahan se sisälle tekee.

Itseäisyyspäivänä käytiin katsomassa partiolaisten soihtu kulkue. Kulkueen viimeisenä kulkenut nainen tuli kysymään mikä pentu on rodultaan. Kun kerroin, hän oli ihan ihmeissän että ai se on sakemanni, oho! hetken hän leperteli jonkun matkan päästä mutta heltyi sitten rapsuttelemaan. Ja Cara tykkäsi.

Kasvu

Cara on itsenäisyyspäivänä mitattuna 39,5 cm korkea ja painaa 9,2kg.

Pentu tuntuu tukevoituneen. Ei siis mitenkään ole lihava tai mitään, kylkiluut tuntuu helposti. Vaan kun sitä nostaa on semmoinen tukeva paketti eikä enää luuta ja nahkaa niinkuin pienempänä. On vissiin saanut vähän lihasta Millan kanssa tenuamisesta =)

Vesikuppi

Mitähän mahtoi miettiä pieni koirani tänään. Vesikupista pääsee kiinaan? Se kaivoi vesikupin tyhjäksi. Kuulin kaivamisen äänen ja kun menin katsomaan oli kuppi tyhjä sekä lattia ja puoli koiraa märkänä. No täyttelin se kupin siinä sitten ja laitoin viellä toiseenkin kuppiin vettä, että jos yhden kaivaa tyhjäksi niin ei sitten tarvitse janoissaan olla. No tämä kaivoi sen jo aiemmin tyhjentämänsä kupin tyhjäksi ja sitten eikun toisen kupin kimppuun. Se toinen olikin semmoista mallia että siitä sai hampailla reunasta kiinni. Sitä oli sitten kiva viskellä ja jahdata. Kun kupit tyhjeni, kävi pentu läpimärkien pissilehtiensä kimppuun ja pisti ne silpuksi. Meilläkö ylimääräistä virtaa? Ei suinkaan! Tätä ennen se oli riehunut pihalla sen minkä siellä tarkenimme olla. =)

Sukuloimassa

Cara oli mukana sukuloimassa. "Mummolasta" löytyy kaksi shelttipoikaa. Ja Cara ei pelkää mitään... Ei edes täyttä hammasriviään esittelevää sheltti urosta... Se luottaa täysin siihen, että ei se toinen päälle tule, kun vähän painaa päätä alas ja menee hiukan matalammaksi. Sitä hammasriviä voi mennä nuolemaan. Ja jos ei nuolemalla lopeta irvistelyään niin sitten heitetään tassu päin näköö. Juu, ei loppunut irvistely sittenkään! Ja kun pojan hampaat häviää näkyvistä, niin sitä päin voi juosta ihan täysiä... Cara on kuitenkin (shelttien onneksi) vielä toistaiseksi niitä hiukan pienempi ja kevyempi. Nuorempaa urosta, joka ei ole koskaan tavannut koiranpentua, mutta joka kyllä käyttäytyy muiden koirien kanssa hyvin, Cara näytti jopa vähän kiusavan. Uros kun oli jokseenkin epävarma, että mikäs kummajainen se tuo on. Haisee koiralta, vaan ei aikuiselta. Poika makasi aloillaan niin tää menee siihen heittämään sitä tassulla. Ja kun hampaat ilmaantui näkyviin niin eikun uudestaan tassua päin näköö. Loppujen lopuksi se kuitenkin oli aina Cara joka (aikansa härnättyään) väisti. Vanhempi uros ei pennusta välittänyt. Paitsi kun pentu työnsi nenänsä liian törkeästi lähelle tms, niin se pisti pennun ojennukseen lyhyesti, mutta ytimekäästi. Hyvä oppitunti siitä miten vanhempien seurassa käyttäydytään.

Tässä Cara ja nuorempi sheltti Roope odottavat lupaa ottaa namit.

Cara osaa jo odottaa. Ruokakupin nähdessään ja ruokakupin pitelijän jäätyä paikoilleen se napsahtaa istumaan. Ruokakupin saa laittaa lattialle ja koira tietää, että sitä ei oteta. Luvan saa silmiin katsomalla, ja se katse tulee aika nopeaan. Onhan tytöllä kiirus syömään.

12 viikkonen

Cara on tasan 12 viikon iässä 36,5 cm korkea ja painaa 7,5kg.

=)

Emäntä leikki Cara kanssa esineen piilotusta. Eli emäntä leikitti pentua lelulla, nappasi pennun kiinni ja heitti lelun lapsen lelujen sekaan. Lastenhuoneessa vallitsi sillä hetkellä mukava lelu kaaos tähän hommaan. Plus lapsi leikki huoneessa eli toimi jonkinmoisena häiriönä. Pentu pääsi lelunsa perään heti kun lelu oli pysähtynyt ja toi sen emännälle. Kovin montaa kertaa tuota tosin ei uskaltanut tehdä, ettei iske tympäännys. Kerran lelu lensi koriin. Ja pentu löysi sen silti. Nenäänsä käyttäen.

Sen jälkeen Millakin halusi osallistua ja nappasi emännän kädessä olevasta lelun päästä kiinni. Cara roikkui toisessa päässä, joten emäntä päästi irti. Ja koirat leikkivät vetoleikkiä keskenään. Ja Millallakin oli kivaa. Välillä Cara puri Millaa huuleen jolloin ääntely vaihtui murinaksi. Mutta heti kun pentu siirsi hampaansa leluun, kuulimme taas hurinaa. Auttoiko tuo meidän parin päivän totaalierotus ja tarkka vahtiminen ettei toista turhaan pureksita korjaamaan koirien välit? Mene ja tiedä. Ei kyllä ole mitään mukavampaa katseltavaa kuin keskenään leikkivät koirat!

Yksin

Emäntä nakkasi Caralle luun ja poistui Millan kanssa ulos lasta nukuttamaan. Ja Cara vaan tyytyväisenä järsi luutaan kun sisälle tultiin. =) Se oli ihan ekaa kertaa täysin yksin sisällä noin 5 min. Me kun tultiin niin vilkaisi vaan, että aha, ja jatkamaan luun kimppuun.

Töitä

Emäntä otti kourallisen Caran iltaruokaa ja meni lapsen huoneeseen piiloon. Isäntä piteli Caraa keittiössä. Irti päästyään Cara kiersi ensin kaikki muut huoneet. Lapsen huone oli sen viimeinen vaihtoehto. Sitten toistettiin sama, mutta isäntä meni piiloon. Ensimmäistä kertaa saimme pennun läähättämään =) Eli se teki ihan oikeasti töitä! Jippii!!! Istumis, maahanmeno, kontakti ja perusasentoharjoitukset eivät ole ikinä vielä tuottaneet vastaava tulosta. Lopun ruuan pentu saikin sitten syödä kupistaan, ettei vaadita liikoja yhdellä kertaa.

Erotus

Cara on alkanut kiusaamaan Millaa ihan tosissaan. Menee päälle kun yleinen syyttäjä. Emäntä on mennyt väliin aina heti kun on päässyt. Tänään sitten huomattiin Millan takajalassa veriset puremajäljet. Eli koirat asuu tästä lähin erillään. Eihän tosta mitään tuu jos pentu särkee Millan. Pahin tilanne näkyy olevan silloin kun Milla innostuu (esim näkee että alan valmistella ulos lähtöä). Silloin Cara ikään kuin alkaa paimentaa Millaa että eipäs hilluta siinä ja menee kiinni. Sitä minä en ymmärrä, miksi Milla ei enää kerro pennulle, että koskee... Ensiyö kuunnellaan todennäköisesti huutoa, kun pentu vaatii tuttua petikaveria itselleen.

Ell

Cara sai tänään ekan rokotuksen. Samalla eläinlääkäri vähän vilkaisi ja kaikki kunnossa. Normaalisti kehittyvä, terve pentu =)

Joulun avaus

Käytiin Caran kanssa kaupungin joulun avaus-tapahtumassa. Luvassa oli paljon ihmisiä ja ilotulitus. Ilotulitusta odotellessa käppäilimme laitakaupungilla. Välillä piti ottaa pieni syliin lämmittelemään, kun  tassuja puri yli -10 asteen pakkanen. Ilotulitus alkoi juuri kun Cara oli sylissäni. Ihan ihmeissään kuunteli. Sitten laitoin sen kävelemään ja hiukan se oli että "mamma hei mitä tää on?" Mutta aikansa kuunneltuaan kiinnostui lähellä liikkuvista ihmisistä. Tulituksen jälkeen läksimme kävelemään keskustaa kohti. Liikennevaloista meitä tuli vastaan iso joukko ihmisiä. Cara raukka ei tiennyt ketä olisi halunnut moikata. Häntää kovasti vispaten kiskoi ihmismassaa kohti. =)

Caralle hommattiin sen oman turvallisuuden takia autoon kevythäkki. Pentu on häkissä kuin kotonaan. Ihan kun olisi koko ikänsä häkissä matkustanut. =)

Voihan voima

Oltiin ulkona ja heittelin Millalle palloa. Cara juoksi mukana parhaansa mukaan. Liekö se sitten turhautunut siihen, ettei pysynyt perässä... Cara kävi Millan niskaan kiinni. Milla paikoillaan odotti, että pallo lentää ja pentu ottaa oikein kunnon otteen sen säästä. Milla hyppäsi pystyyn ja loikkasi muutaman kerran että heitä jo. Ja Cacara roikkui mukana! Kyllä on leukavoimat eto kirpulla, kun helpon näköisesti kestää kyydissä, vaikka toinen hyppää. Sitten Millaa vissiin jo koski, kun se kertoi pennulle, että nyt irti! Hetken aikaa sai olla rauhassa ja sitten Cacara toisti saman. Ei auttanut että emäntä yritti leikittää sitä toisella pallolla. Voimaa ja sisua tuosta näköjään löytyy kuin pienestä kylästä!

"voi miten ihana"

Lenkillä tuli vastaan nainen vaunujen ja pulkassa istuvan lapsen kanssa. Meidät nähtyään hän pysähtyi ja veti lapsen lähemmäs itseään. Minä jo arvelin että joko hän pelkää, tai sitten lapsi on semmoinen että hyppii kyydistä koiraa taputtamaan. Väärin meni. Lapsi istui kiltisti pulkassa ja äiti oli kumarassa kohti tulossa, "voi hellanlettas kun on söpö pentu, saako silittää?" Jouduin kieltämään. Mikäli aion saada Caran ikinä menemään ihmisten ohi vetämättä, on sille tultava selväksi että vastaantulijoita ei moikata. Naisparka oli selvästi erittäin pettynyt, mutta tuntui ymmärtävän kun selitin, että yritän opettaa, että jokaista ei voi moikata. Sitten kun Cara osaa ohittaa, niin kukaan sitä tuskin edes haluaa silitellä, kun se jo näyttää aikuiselta...

Edistystä

Cara käveli eilen kaksi lenkkiä oikein mallikkaasti! No vastaantulijoita kohti toki veti, mutta muuten mentiin hihna löysällä. Kyllä sitä kannattaa jaksaa vaan jauhaa ja jauhaa, jossain vaiheessa ne tulokset tulee näkyviin. Toki meille vielä todennäköisesti takapakkia tulee, mutta nyt nautitaan tästä niin kauan kun tätä kestää. Vaikka pentu onkin pikkuinen, käy se jo käteen jos se koko lenkin vaan vetää. Kyllä oli hartioissa rento olo eilisen jälkeen.

Tänäaamuna onkin niin paljon pakkasta (-10 on tottumattomalle paljon) ettemme lenkille menneet. Toista kun paleli tassuista jo pikkuhetken kotipihalla olo. Cara pääsi livahtamaan oven välistä pihalle irti ja hetihän se oli naapurin takapihalla lapsia vasten hyppimässä. Ei kuullut emännän huutoja. No eipä siinä auttanut kuin käydä pelastamassa lapset villin pennun käsittelystä. Koira niskasta kiinni, kotiin kanto ja hihnan päähän haaveilemaan uudesta riehumisretkestä. Ja pitkään se jaksoikin haaveilla. Taisi olla LIIAN kivaa...... No uskoohan sen kun lapset kiljuen karkuun juoksee, että koirasta on kivaa jahdata ne kiinni ja kaataa... Eikä naapuri ymmärrä ohjeistaa lapsia että eivät juoksisi... On vaan näkyy aina ensimmäiseksi laitettava pentu hihnaan, kuunekka koskee ovenkahvaan. Sen verta nopea siitä on tullut.

Nyt se tuolla naudan sääriluun pätkää työstää. Oli sen verran virtaa että piti jotain keksiä siksi aikaa, että emäntä saa ruoan tehtyä, ettei iske hampaitaan mihinkään kiellettyyn. Tarvii päivällä ottaa pikkuisen tottista =) Nyt onkin ollut noin viikon tauko tottiksissa, kun kaikki energia on mennyt hihnalenkeillä käyttäytymisen opetteluun. Saa nähdä miten nyt sujuu kun taas aloitamme sitä päivittäin.

Se maine.....

Naapurimme on käyttäytyny enemmän ja vähemmän arveluttavasti sen jälkeen kun kuuli meidän pentusen rodun... Eilen oli sitten kaiken huippu kun hän oli autollaan ja näki meidän tulevan pihaan. Kyykistyin selvittämään hihnan Caran jaloista ja sivusilmällä näin miten naapuri luikki mahdottomalla kiireellä huoltorakennuksen nurkan taa. No me kävimme huoltorakennuksesta postilaatikostamme postin ja kävelimme takaisin omaan pihaan. Ja naapuri juoksi huoltorakennuksen takaa omaan asuntoonsa heti kun kuuli meidän olevan oman pihamme puolella... Ja kaiken tämän hän teki semmoisella kiireellä ja salamyhkäisen näköisesti, ettei jäänyt epäselväksi mitä siinä oltiin karussa: Caraa!

Aamulla sitten saavuimme lenkiltä pihaan ja hän jäi nalkkiin. Oli pihan semmoisessa kulmassa ettei päässyt karkuun minnekkään suuntaan. Oli kyllä hiukan sen näköinen että yritti livahtaa autojen väliin mutta vissiin toinen naapurimme jotain sanomalla esti sen. No sitten piti haukkua meille, kun kävelimme kohti. hoh hoijaa... Cara meni tervehtimään molempia naapureita. Toiset naapurit tervehtivät koiraa asiallisesti, onhan cacara heidän mielestään kiva koira. Tämä rodun nimeä (mainetta) pelkäävä naapuri sen sijaan sanoi vain sanallisen moi ja heti perään "menehän nyt siitä"... Ja taas saatiin kuulla, miten siitä tulee iso ja vahva vahtikoira isona... Juu tuleehan siitä, mutta ei sen pitäisi tuota yhteistä pihaa vartioida, kun pienestä tottuu että siinä menee porukkaa ja että nämä naapurit kuuluvat kalustoon. Eikä sitä varsinaiseksi vahtikoiraksi otettu. Se ominaisuus vaan nyt tulee kylkiäisenä kun tuon rotuisen ottaa.

kävely

Cara kävi illalla kaupungilla kävelemässä. Liikennettä oli paljon. Katujen kulmissa olevat viemärit ihmetyttivät ja niitä pitikin aina nuuskaista uteliaana. Kun liikennevirran seassa ohi ajoi auto, jonka renkaat suhisivat sohjossa pikkuisen kovemmin kuin muiden tai joka kiihdytti nastarenkailla asfaltilla, oli pentu sitä mieltä että se pitää ottaa kiinni. Seuraavana päivänä emäntä kävi aamulla lenkillä ja ohi meni sohjossa autoja ja linja-autoa ja rekkakin, eikä pentu reagoinut mitenkään. Eli oliko pimeys + auton valot nyt se, joka sai pennun vetämään kohti. No olipa syy mikä tahansa, täytyy meidän käydä kaupungin iltapäivän ruuhkassa nyt niin monesti, että tuosta vetämisestä päästään eroon. =)

löytö

Isäntä teki vessasta löydön: nauhan pää. Näytti ihan kengän nauhalta. Emäntä neureskeli, ettei omista harmaita kengännauhoja... Eikun eteiseen tarkistamaan kengät:

Löytyihän sieltä nauha, josta puuttui pää. Emännän kengästä =D . Lisäksi kenkään oli ilmaantunut kahden nauhanpään sijaan kolme nauhanpäätä... Tarkempi tarkastelu osoitti päitä olevan neljä... Se olis kengännauhakauppaan meno sit.

Sitä ei tiedetä, missä vaiheessa Hiiviö (eli "hirveä riiviö") on tuon kerennyt tehdä. No eihän se hirveä ole vaan maailman paras pieni koiran alku. Tuo nimitys vaan kuvaa sitä osuvasti silloin kun se menee hampaat edellä sata lasissa paikasta toiseen. Mutta riittipä huvia ja ihmetystä koko loppuillaksi. =)

Ulkoilua

Käytiin lapsosten kanssa lenkillä:

Cara hyppäsi pulkan kyytiin ja matkusti lapsen sylissä, kun ei muka jaksanut kävellä. Pitkät matkat se jaksoi kyydissä istua. Välillä hyppäsi kävelemään ja sitten taas kyytiin takasin.

Ja lenkin jälkeen väsytti =)

Kasvua

Huomasin tänään, että Caran tyyli liikkua on muuttunut. Se ei enää hyppele kokoajan tasajalkaa pikkupennun lailla, vaan on oppinut ravaamaan. Ikää on nyt 10 viikkoa. Toki välillä mennään tasajalkaa, kun oikein innostutaan. =)

Koulutuksessa edetään naksun avulla. Cara osaa jo ilman mitään käsimerkkiä itse tarjota istumista, kontaktia, maahan menoa ja maassa pysymistä. Ja vissiin se yrittää sivulletuloakin tarjota mutta jää aina liian kauas. Maassa pentu kestää hienosti vaikka emäntä liikkuisi sen ympärillä. Kunhan vaan muistaa suht tiheään naksutella.

Kesällä emäntä koulutti ovikelloa liian pitkään haukkuvaa Millaa. Se kun jäi aina louskuttamaan usean minuutin ajaksi eikä ovella voinut jutella toisen kanssa kun mitään ei koiran haukunnalta kuullut. Koko juttu oli jäänyt unholaan, mutta muistui mieleen tuossa muutama päivä sitten kun ovella kävi kaupustelijoita. Ovikello soi. Milla haukahti kolmesti ja jäi katsomaan emäntää. Emäntä meni eteiseen ja ovelle jättäen koirat käytävään. Ja käytävästä ei kuulunut mitään! Vau! Pääsimme siis toivottuun lopputulokseen, vaikka itse koulutuksesta on monta kuukautta =)

Reissupäivä

Tänään käytiin kaupungissa markkinoilla. Cara ihmetteli hälinää ja vilinää, mutta ei ollut mitenkään peloissaan. Puistoon kun pysähdyttiin, pentu otti hienosti kontaktia ihan omasta aloitteestaan ja sai siitä hyvästä lihapullan muruja.

Iltapäivällä käytiin sitten emännän kaverin luona moikkaamassa heidän koiraa. Caraa aluksi vähän epäilytti kun toinen haukkui mutta sitten meni rohkeasti moikkaamaan. Kylmä ilma vaan pisti palelemaan toista nutusta huolimatta.

Kyläkävely

Cara kävi tänään moikkaamassa lappalaispoikia Pyryä ja Ricoa. Rohkeasti meni kummankin luo, kun ne vuorotellen otettiin tutustumaan. Pyryn kanssa käytiin sitten pikku lenkillä. Cara on tähän asti säikkynyt hiukan koiran haukuntaa ja niin se säikkyi nytkin kun yhdestä pihasta semmoinen kuului. Mutta kun Pyry ei tuntunut olevan haukunnasta moksiskaan, päätti Carakin että eihän tota nyt pelätä tarvii. Ja kun sitten vähän matkan päästä tuli taas piha jossa haukuttiin, Cara ei pelännyt ollenkaan. Katsoi vaan että aahah, taas siellä on jotkut pihassaan. =) Loistavaa harjoitusta. Kiitämme ja kumarramme =)

lunta

Aamulla oli maahan satanut muutama sentti lunta. Emäntä meni lumitöihin kera lapsosten. Caran ensimmäistä reaktiota en ehtinyt näkemään, mutta ihan tyytyväisenähän tuo hangessa pomppi. Sitten se huomasi pienen lumimöykyn. Niska kyyryyn ja tassulla kokeilemaan. Näytti siltä kuin koira olisi kokeillut lähteekö möykky karkuun juokseen jos sitä pikkuisen tökkää. Kola karahti välillä asfalttiin, sillekkin piti tulla tassua tarjoomaan. Lapsen kyllästyttyä pulkkakyytiin meni Cara kokeilemaan pulkalla ajelua. Se laittoi etutassut pulkan kyytiin ja alkoi takatassuillaan kävellä. Välillä mentiin jo ihan ravia etutassut edelleen pulkassa. Sitten käytiin tekemässä naapurin hoidokin kanssa lumikakkua (naapurissa perhepäivähoitaja). Cara oli heti ekana jonossa maistamaan. Ja toi se emännälle lapionkin että teepä sinäkin kakku.

Toisen talon seinustalla oli myyrän kasa. Cara huomasi sen ja meni nuuskimaan todella tarkkaan. Aikansa nuuskittuaan se alkoi kaivaa kasaa. Saa nähdä tuleeko siitä naapurin kissaa tehokkaampi myyränmetsästäjä =D

Ei!

Cara alkaa ymmärtää mitä sana ei tarkoittaa. Tänään se meni maistamaan lapsen nallea. Emännän kiljaisema "ei!" sai sen kuitenkin irrottamaan nallesta ja hyökkäämään oman lelunsa kimppuun. Ja sitten tuli kehuja.

Markkinat

Cara kävi tänään markkinoilla. Tai siis siinä vieressä, kun koiraahan ei torille saa toriaikaan viedä... Ihmisiä olisi pitänyt taas jokaista moikata. Samalla käytiin kukkakaupassa ja Cara oli  kuin kotonaan heti. Kaupassa oli kylmäkaapin alareunassa peili. Sekös oli kumma =D Sitä piti nuuskia, nuolla ja kutsua leikkiin. Sitten kun se ei leikkimään lähtenyt, meni hermo ja piti pari kertaa "haukahtaa". Ei se vielä haukunnalta kuulostanut, enempi oli semmoinen rähähdys.

oppipoikana

Cara oli iltapäivällä mukana, kun kävimme metsälenkillä ja otimme siinä samalla Millalle hakuja. Metsästä kuuluva haukunta aluksi hirvitti, mutta sitten yllättävän nopeasti oli normaalisti. Liekkö sitten tunnistanut äänen Millaksi, tai sitten kun haukkujaa ei näkynyt, niin todennut tilanteen vaarattomaksi. Todella hienosti pysytteli metsässä taas lähellä sen jälkeen kun näytettiin sille, että taskuista löytyy lihapullia. Sitä ennen vaelteli melkoisesti. Millan perässä olisi kovasti halunnut pysyä.

Kaupunkikävely

Käytiin Caran kanssa taas kaupunkia ihmettelemässä. Alkumatkasta oli menossa jokaisen näkyville tulleen ihmisen luo. Mutta kun emännän taskusta löytyikin lihapullia, sai vastaantulijat mennä menojaan. Emännän jaloissa vaan istui ja katsoi että aha, siinä menee taas yksi, niin saisinko taas pullanpalan. Ohi meni ambulanssi pillit soiden. Apua, tuumi Cara. Loppumatkasta olikin hieno katsekontakti emäntään, niin että sai kokoajan olla kyykkimässä pullaa toisen suuhun palkaksi. Välillä kävi harhailemassa omiaan ja sitten taas käveltiin niin hienosti silmiin napittaen <3

lapsia

On se kätevää kun naapurissa asuu pph. Saa koira monipuolisia lapsikontakteja ilman, että tarviisi lähteä johonkin leikkipuiston reunalle notkumaan. Ja Carahan tottakai oli kaikkien kaveri. Ja tietysti samalla hyvä, että saa tommonen reviiritietoisen rodun edustaja kokemuksia, että viereisen rivitalon pihalla nyt ravaa väkeä ja että se on ok. Että ei ala turhan suurta aluetta vartioida omanaan.

Hassu

Caralla on pesuhuoneessa öisin sanomalehti, jonne tehdä tarpeet. Päivällä emäntä meni suihkuun. Cara tuli katsomaan mitä tapahtuu, kasteli korvansa ja arveli poistua. Sitten se palasi, nuuhkaisi suihkun roiskeista kostunutta pissilehden nurkkaa ja seuraavaksi yllätti. Pentu nappasi kiinni lehden nurkasta ja raahasi lehden kodinhoihuoneeseen puoliksi pedilleen. Sitten se rupesi lehden viereen nukkumaan =)

Metsä

Illalla käytiin lenkillä. Poikettiin siinä sitten metsään ja laskin Caran irti. Metsänpohja oli täynnä puiden lehtiä, jotka oli jäässä ja piti aika meteliä emännän kenkien ja koiran tassujen alla. Alkumatkan Cara kulki korvat sivuilla sen näköisenä että mitähä tohon ääneen nyt sanos, ei kivalta kuulosta. Mutta jonkun matkaa mentyämme se totesi että samapa tuo.

Iltaruualla opeteltiin sivulle perusasentoon tuloa =)

Pihaleikkejä

Oltiin tänään aamusta omassa pihassa nauttimassa syksyn auringosta. Ekana kuva pallorosvosta:

Sitten leikittiin hiukan vetämistä:

Milla tuon lelun löysi. Se on täyskumirengas, jossa narunpätkä. Kätevä Millan kanssa lenkillä. Emäntä pitää kiinni narusta ja koira renkaasta. Milla kanteli sitä hetkisen ja sitten Cara huomasi, että mitäs sillä onkaan. Eikun kiinni. Cara kiskoi minkä pienestä vartalostaan irti sai, Milla vaan paikoillaan jomotti. Lopulta Millalla alkoi mennä hermo moiseen nyhtäjään ja se alkoi urista. Cara ei ollut urinasta moksiskaan, kiihdytti vaan riuhtomistan ja murisi takaisin. Lopulta Millalta meni hermo ja se murahti. Samalla oli pentu irti lelusta ja katsoi Millaa sen näköisenä, että sori.

Milla toi lelun mulle ja jäi odottamaan että heitä. Ja kukas se tietysti iski heti kiinni:

Tämä ei ole järjestetty tilanne, vaan ihan itse näin asettuivat. Missä Cara?:

No kuvaajan jaloissa tietysti =D

Väsy iski, eli aika siirtyä sisälle =)

Näin meillä nykyään nukutaan:

Kentällä

Illalla Cara pääsi ekaa kertaa kentälle. Siellä oli emännän kaveri koiransa kanssa. Cara sai tutustua sekarotuiseen Rasmukseen. Aluksi toisen liian kova meno hirvitti, mutta sitten mentiin jo tarjoamaan tassua. Iltaruualla emäntä opetti Caralle sheippikepin. Nopeasti pentu sen idean ymmärsi =)

Eka lenkki

Käytiin tänään ihan ensimmäistä kertaa "remmilenkillä". Harjoittelua vaatii hihnassa kävely vielä paljon. Cara käveli milloin missäkin, eli emännällä oli vaikeuksia työntää rattaita ja seurata samalla ettei kompastu koiraan tai sen hihnan. Mutta kyllä se tästä, nyt vaan harjoitellaan joka päivä.  Ihmisiä kohti on kovasti menossa, sekin pitää saada pois. Kaikkia ei voi tervehtiä. Opetan, että vain emännän luvalla mennään tervehtimään.

Metsässä

Iltapäivällä käytiin metsässä. Koirat sai juosta vapaana. Milla oli heti keppiä etsimässä, mutta kun sitä sille kukaan ei heittänyt, luovutti hetkeksi. Cara temmelsi ja juosi Millan perässä. Välillä lähti sitten omiaan juosemaan. Sitten löysi maasta kävyn ja leikki sillä. Milla etsi itselleen uuden kepin ja kanteli sitä. Carakin etsi itselleen pienen kepin maasta ja kantoi sitä pikkumatkan. Metsässä oli hietikko alue. Milla meni hietikolle kaivamaan keppinsä kanssa. Millan lempiharraste tuo. Cara kävi katsomassa touhua hetkisen, heitti sitten juoksulenkin metsässä ja meni uudestaan hietikolle jonkun matkan päähän Millasta ja alkoi kaivaa omaa kuoppaa. Olisi pitänyt kamera olla mukana kun molemmat omaa kuoppaa kaivaa. Välillä pentu pysähtyi ja tarkisti mitä Milla tekee. Ja kun Milla oli edelleen omalla kuopallaan, jatkoi Carakin kaivamista.

Pitkään Cara jaksoi metsässä telkuta, vain yhden kerran kävi emännän jaloissa hetken istuen huilaamassa ja sitten taas mentiin. Kun kotiin päästiin, oli vielä hetken meidän seurana kunnes sammui. Parin tunnin unien jälkeen jaksettiin taas leikkiä, kuin ei oltaisi missään metsässä käytykkään. 

Illalla lapsi leikki Caran kanssa. Lapsella oli kädessään rätti, johon pentu tietysti tarrasi kiinni. Siinä ne sitten vetelivät sitä rättiä ees taas, ja molemmilla oli kivaa. =)

Kaupunki

Käytiin kaupungilla hiljaisena sunnuntai aamuna ihmettelemässä. Auto pysäköitiin ihan keskustaan, torille, ja siitä sitten kävelemään läheiseen puistokortteliin. Ohi ajava linkka oli ihme. Liikennevalojen naputuksesta ei ollut moksiskaan. Varikset oli kummia otuksia jotka kiinnosti, mutta lähemmäs ei halunnut kuitenkaan mennä. Reittimme loppupuolella Cara meni jo häntä selän jatkeena, kun se alkulenkistä roikui maata kohti. Eli ilmeisesti totesi, että ihan mukava paikkahan tääkin on =) Seuraavan kerran voisi mennä semmoiseen aikaan että liikennettä olisi ihan pikkuisen enemmän ja koiran reippaudesta riippuen jatkamme näin pikkuhiljaa liikennemäärää lisäten kunnes uskallammekin sitten jo pahinta ruuhkaa ihmettelemään. =)

Kylällä

Cara kävi ekaa kertaa elämässään meidän kylällä katselemassa maailman menoa. Ohi ajavat nastarenkaat oli kumma juttu. Liikkeellä oli myös koiraihmisiä (ilman koiria) jotka tulivat ihastelemaan pentua. Yksi luuli porokoiran pennuksi. No eihän niitä tuon ikäisenä oikein vielä erota, minkä rodun pentu on. Saatiin samalla ihan vieraita ihmiskontakteja, mikä on hyvä juttu. Cara meni häntä heiluen moikkaamaan kaikkia kohdalle osuneita =) Ja sai kehuja, kun oli niin reipas.

Aamuruualla osattiin ottaa hieno kontakti emännän silmiin vaikka ruokakuppi oli emännän oikealla puolella kädessä. Pentu joutui siis katsomaan ihan eri suuntaan, kun missä kuppi oli. =)

kivoja tätejä

Naapurit olivat haravoimassa ja Caraa kiinnosti paljon, että mikä se siellä suhisee. Käytiin sitten lähempää katsomassa ja toteamassa, että harava on ihan normaali juttu ja pölisevät koivunlehdet kivoja. Cara moikkaili innoissaan molemmat haravoijat ja heidän haravat. Ja kävi kaverina viemässä lehtiä viereiseen metsään ja kumoamassa multaruukun toisen naapurin takapihalle =) Ja aina kun emäntä meni kyykkyyn, lähti pentu täyttä laukkaa kohti ja tuli luo pusutteleman. On se hyvä että näitä jokapäiväisiä juttuja löytyy omasta pihapiiristä. Ei tarvitse jokapäivä lähteä etsimällä etsimään uusia asioita, joihin koiran olisi hyvä tottua. Ja ilmakin oli sen verran lämmin, ettei heti ekassa mutkassa iskenyt vilutus pieneen. =)

tutustumista

Cara kävi tänään ihmettelemässä autotietä. Ihan ensimmäiseksi tie piti ylittää, ja auton renkaan jäljet lumisella tiellä nuuskittiin tarkasti. Jalkakäytävällä ihmeteltiin ihmisten jälkiä. Ohi ajavaa autoa jäi paikoilleen katsomaan sen näköisenä että mitenhän tuohon nyt suhtautuisi. Varuskunnassa lahden takana on vissiin joku sotaharjoitus taas menossa. Sieltä kuuluvaa jylinää ja pauketta Cara säikkyy ihan pikkuisen. Ekaa kertaa kun kuuli, katsoi tosi tarkkaan, mitä Milla ja minä tehdään. Onneksi Milla ei reagoi millään tavalla. Täytyykin vissiin välttää säikkyjen koirien seuraa. Heti kun ääni hetkeksi taukoaa, käyttäytyy normaalisti. Pitää tänään ulkoilla usein niin tottuu tuohonkin.

Pentuni on pallohullu

Oltiin pihalla ja heittelin Millalle palloa. Aina kun pentu poistui sopivat matkan päähän, lensi pallo poispäin pennusta ja Milla haki sen minun jalkoihini. Pitkäänhän tuota ei voi enää tehdäkkään, ettei tule vahinkoja jos pentukin alkaa juosta pallon perään. Nyt pentu ei vielä ehdi tajuta nopeasti lentävää palloa. Milla tuo pallon minulle aina kävellen, niin että jos pentu meni Millaa vastaan, ei tullut törmäystä. Milla pudottaa pallon minun jalkoihini, peruuttaa muutaman askeleen ja alkaa tapittaa minua silmiin. Se tapittaa minua niin tiiviisti, että Caran oli helppo ryöstää pallo melkein sen nenän alta. Cara lähti pää ja häntä pystyssä kantamaan palloa. Ja kun Milla meinasi tökätä palloa että enkö minä huomaa, ei pallo enää ollutkaan siinä ja koira meni ihan hämilleen. Muutaman metrin päässä pentu leikkii pallolla niin tyytyväisenä ja vanhus ravaa pitkin pihaa nenä maassa palloa etsien. Ja emännällä on hauskaa. Sisälläkin jos pennulle antaa pallon, se menee tökkämään sitä ja kun se lähtee pikku tökkäyksestä liikkeelle, alkaa "metsästys".

Kodinhoitohuone on eristetty muusta talosta lapsiportilla. Kun tahdon portin olevan auki, laitan sen väliin puukalikan. Pennun mokoma vaan oppi vetämään sen palikan siitä pois ja sulkee portin jatkuvasti jääden itse milloin millekkin puolelle. Portissa ei ole jousta vaan se heilahtaa omalla kevyellä painollaan kiinni, joten loukkaantumisen riski on (onneksi) olematon.

Cara osaa jo rauhoittua nukkumaan, vaikka isäntäväki olisikin esim. keittiössä ja se jäisi Millan kanssa käytävään/kodinhoitohuoneeseen. Nyt emäntä yrittää vahvistaa tätä menemällä koiran luo vain kun se nukkuu tai vähintään makaa. Silloin tällöin kuuluu vielä pieni protesti, että pentu olisi halunnut mukaan, mutta se ei enää kauan kestä. Täytyy vain tarkkaan pitää silmällä, että lapsi ei mene katsomaan mitä pentu mekkaloi ja näin vahvista metelöintiä.

Oppia

Milla näytti aamusta jo hyväksyvän pennun, niimpä emäntä jätti Caran ja Millan kodinhoitohuone-käytävä akselille ja poistui lapsen kanssa keittiöön ruokaa tekemään ja syömään. Lapsi + pentu samassa tilassa ei anna aikuiselle mitään mahdollisuuksia keskittyä mihinkään muuhun. Cara nosti asiasta kapinan. Lapsi meni väliaidan luo katsomaan mitä pentu mekkaloi ja tarjosi sille omaa tutiaan lohdukkeeksi... Kun emäntä haki lapsen pois, Cara protestoi vielä hetkisen ja sitten tuli hiljaista. Kun ihmiset olivat saaneet syötyä, mentiin katsomaan, mitä koirat tekevät. Ja siellä ne nukkuivat Millan pedillä vieretysten.

Caralla on vatsa löysällä. Roskamaakari kun syö kaiken eteen sattuvan. Mm. lapselta lattialle tippuneen leivänpalasen.

Cara osaa jo hienosti istua ja/tai katsoa silmiin, kun haistaa että emännällä on kädessä ruokaa. Eikä se pelkää naksutintakaan, vaikka vähämattoisessa talossa kaikuu aika lailla. Milla vaan ei yhtään tykännyt, kun emäntä naksutteli myös Caran kanssa. Se olisi äänestä päätellen mukaan halunnut. Mutta emäntä oli tylsä ja piti sen portin takana, niin ettei meillä ollut näköyhteyttä.

Naapurit

Päivän toisella postilaatikkoreissulla saimme hyvää sosiaalistamista kun pihalla oli naapuri ja toiseen naapuriin tuli vieraita. Cara meni häntä heiluen morjentamaan kaikkia, ilman varovaisuuden häivääkään. Ja emäntä oli tyytyväinen. Hieno tyttö, jatka samaan malliin! =)

Kotona

Ensimmäisenä aamuna pentu alkoi hyöriä ja pyöriä heti kun isäntä nousi ylös. Aamulla se leikki ja kun lapsi ilmoitti olevansa hereillä, Cara ryntäsi ensimmäisenä lapsen huoneen ovelle häntä kovasti vispaten. Iloisesti se hyppi sänkyä vasten, että huomenta! Aamupäivän emäntä sai suojella koiraa lapselta ja lasta koiralta. Cara tykkää mahdottoman paljon lapsesta. Kokoajan olisi antamassa pusuja ja sitten ne pusut menee näykkimiseksi. Ja lapsihan ei tietenkään tästä näykkimisestä tykkään. Myös lasta kiinnostaa koiranpentu ja sitä olisi niin kiva silitellä ja halia, jos se vaan suinkin antaisi. Kun pentu meni nukkumaan, menimme lapsen kanssa eri huoneeseen, koska lapsella oli suuri kiusaus mennä paijaamaan nukkuvaa pentua. Lelut menevät näiltä kahdelta vielä toistaiseksi sekaisin, joten emännän suurin homma on pitää koiran lelut koiralla ja lapsen lelut lapsella. Mutta kyllä ne vielä oppivat hahmottamaan, millä saa leikkiä ja millä ei, kunhan nyt vaan tiukasti pitää vedetystä rajasta kiinni. Hihnassa kävelyä opetellaan. Aamulla käveltiin postilaatikolle. Se olikin sitten ihan sopivan harjoitus ja takaisin päin pentu tuli sylissä, kun sitä alkoi paleltaa.

Eka päivä

24.10.2010 Meille saapui saksanpaimenkoiran pentu Cara. Pentu on rohkea, menee heti täysin vieraidenkin ihmisten syliin, eikä pelännyt maantietä, kun kotimatkalla pysähdyimme jaloittelemaan maantien varressa olevan huoltoaseman pihaan. Ainut asia, jota se hiukan aluksi varoi oli meidän vanhempi koira Milla, joka haukkui. Mutta illalla mentiin jo Millan perässä ja näykittiin jos se olisi vaikka leikkimään lähtenyt. Mutta eihän meidän vanhus nyt semmoista.