Indeksit tuli, kylläpä muuten kesti. Siis lonkka- ja kyynärkuvien jalostusindeksit. Satasen raja paukuteltiin rikki tuosta vaan, eli indeksit on niinkuin pitääkin. Joskaan niillä ei minulle itselleni niinkään väliä ole. Ihan silkasta uteliaisuudesta niitä odotin ja kyyläsin. Kasvattajathan niitä käyttää.
Täällä on pohdittu asioita (Ooo mikä uutinen!). Ensi kesänä olisi kiva (en siis lupaa mitään) suorittaa bh-koe. Sitten mietinnässä on meidän lajivalinnat. Jossain vaiheessa kun olisi kiva kuitenkin saada jotain tulostakin aikaan. Haku on kivaa ja hauskaa, siinä vaan mättää porukan puute ja harjoituskertojen puute. Kerran viikossa-tahdilla koira on koevalmis ikuisuuden päästä... Agilitykin on kivaa, vaan siinä on tälleen aloittelijalle vähän sama ongelma. Sitten kuulin, että treeni-kaverini haaveilee ab-kokeesta. Minä heti utelemaan, että mikäs se semmoinen on. Se on saksanpaimenten rodunomaisen kokeen a ja b-osat. Eli siis kun rodunomainen koe käsittää osat suojelu, jälki ja tottis, niin näistä suoritettaisiin vain jälki ja tottis. Enkä nyt kuolemaksenikaan muista kumpi on a ja kumpi b. Mutta kuitenkin. Yllätys oli, että koiralle voi saada rodunomaisen kokeen koetuloksen ilman että harrastaa suojelua. Vautsi!!! Arvatkaapa syttyikö himo. Tahtoo! Mutta... siihen pitäisi alkaa ajaa jälkeä. Lajia, joka minusta on aina näyttänyt kuolettavan tylsältä... Huom! näyttänyt! Koskaanhan en ole kokeillut! Ja toisekseen, moni paikka moittii kansallisten lajien harrastajien tottiksen olevan surkeaa suojeluharrastajien tottiksiin verrattuna. Kuinka hyvät mahdollisuudet kansallisten lajien harrastajalla sitten on saada hyvät pisteet rodunomaisen kokeen tottiksissa... Varsinkin jos vastassa on suojeluharrastajia, joilla on ... noh... omat tapansa saada koira toimimaan halutulla tavalla.
Mutta tässäpä hiukan tavoitteita ensi vuodeksi:
Käymme näyttelyssä hakemassa virallisen arvosanan.
Teemme kaiken mahdollisen sen eteen, että joku (seura tahi henkilö) alkaisi opettaa meille jälkeä.
Käymme (vähintään epävirallisessa, ehkä jopa virallisessa) tokokokeessa.
Eli kisaura olisi tarkoitus korkata vuonna 2012! Joskaan ei välttämättä vielä pk-puolella. Mutta sinnekin mennään, kunhan valmista saadaan.
Rodunomainen se koe on vasta sitten kun siihen liitetään c-osa. Mutta a eli jälki ja b eli tottis voidaan suorittaa pelkästään ja tulos saksanpaimenkoirilla on virallinen tulos ja vastaa SPL:n näyttely- ja jalostustarkastussäännön mukaista
VastaaPoistakoulutustunnusta.
Mutta itse se suojelu osuushan luonnollisesti on se joka mittaa niitä koissun rodunomaisia piirteitä :) eikä tällöin voida puhua, että on suorittanut rodunomaisenkokeen jos on suorittanut vain ab-kokeen.
Tottishan on sekä pk että spl kokeissa aivan samanlaista ja on jokaisen ohjaajan oma asia miten hyvin koira on pakettiin laitettu harrastettiinpahan sillä mitä lajia tahansa. Täytyy muistaa, että c-osassa koiraa joutuu ohjaamaan usein huomattavan paljon jämerämmin kuin b-osassa. Ja monet ei harrastajat sekottavat nämä kaksi asiaa keskenään..suojelukoirille rakennetaan b-osan liikkeet aivan niinkuin minkä tahansa lajin koirille :)
hmmm..tämä suojelukoirien tottelevaisuuden paremmuus johtuu varmaankin sitä, että suojelu harrastajat todella paneutuvat koiransa treenaamiseen joka osa-alueella ja heille koiran ehdoton hallinta on kaiken a ja o. Usein koirat ovat vietillisesti äärimmäisen kestäviä ja näinollen suorituksessa näkyy järjetön into ja voima koko ajan joskin tällaisen viettipakkauksen hallinta voi tuoda hieman haastetta. Toisekseen nämä koirat rakennetaan jo pennusta asti mielestäni aivan eritavalla kuin "normaalien lajien koirat" hyvin ohjaaja sidonnaisiksi ja kentälläkin vain leikitään ja kaikki tapahtuu vain ohjaajan hyväksynnän mukaan. Nämä koirat eivät karkaile kentällä moikkaamaan toisia tai käy välillä tervehtimässä muita ohjaajia vaan heille "jumala" on ohjaaja. Ja usein ohjaajat osaavat pitää koiransa mielenkiinnon vain ja ainoastaan itsessääs koko treenin ajan sillä jos koira ei pysy hallinnassa tottelevaisuuskentällä se ei tod. pysy hallinnassa suojelukentällä ja tällöin lajin harrastaminen on mahdotonta.
VastaaPoistaEihän se virallisesti kokonainen rodunomainen koe olekaan, mutta vain saksanpaimenkoira saa sillä koulutustunnuksen. Tämän rodun etuoikeus, joten miksi emme sitä käyttäisi.
VastaaPoistaJa olen ensimmäisen kirjoittajan kanssa eri mieltä. Kansallisten lajien harrastajien tottis rakennetaan useimmiten perinteisin keinoin, suojeluharrastajilla on käytössä muutamia koiran kaulaan laitettavia "apuvälineitä".
Kun moititaan kansallisten lajien harrastajien tottista, on monesti kysymys koiran seuraamisen suoruudesta ja liikkeiden suorittamisen nopeudesta. Mitä tekemistä sillä on hallinnan kanssa jos koira seuraa tiiviisti auraten tai tiiviisti suoraan??? Suojeluharrastajat vaan saavat koiransa nopeammin oikaistua esim. seuraamaan suorassa käyttämällä eläinsuojelun kannalta ehkä kyseenalaisiakin keinoja/välineitä.
Se jos koira karkaa, on huonoa hallintaa, harrastipa mitä tahansa.
en usko että kukaan rakentaa koiraa käyttäen laittomia apuvälineitä tai jos näin tekee ei koirasta tule kyllä yhtään mitään ja saattaa siinä sivussa hieman suhdekkin kärsiä. Kun puhutaan koiran rakentamisesta eli asioiden opettamisesta ei pentua luonnollisesti rankaista vaan ohjataan oikeaan toimintaan ja palkataan tästä ruhtinaallisesti..näin koiralla pysyy aktiivisuus ja vireys. Pakotteiden tai laittomuuksien käyttö tuona aikana tiputtaisi koiran tod.näk. kellariin ja pahimmassa tapauksessa pennun henkistä/vietillistä kehitystä romutettaisin pahasti ja tätä kukaan harrastaja ei halua!!!
VastaaPoistaKentällä nuorta koiraa huomautetaan pannasta(normaali ketjupanta) tai estetään karkailemasta tai reagoimasta muihin ärsykkeisiin ja pyritään pitämään treenit ohjaaja keskeisinä niinkuin toinen kirjoittaja sanoi mutta mielestäni näin tekee jokainen harrastaja eikä vain suojeluharrastaja. Muutoin pentu/nuori koira rakennetaan pelautuen palkkojen kanssa ihan niinkuin varmasti jokainen harrastuskoira.
Eikä niillä laittomilla välineilläkään suoristeta vinoja koiria tai virheasentoa...se on silloin alun alkaen opetettu väärin.
Suojelu lajina vaatii ohjaajalta sekä koiralta hyvin hyvin paljon enemmän kuin mitä kansalliset lajit ja tästä syystä heillä on usein kokemusta ja tietotaitoa rakentaa koirat alunperin oikein ja näin kaikki voima saadaan koiran suorittamiseen(nopeus) ja kun asiat on opetettu oikein(täsmällisyys/tarkkuus) on tottelevaisuus kaunista katsottavaa.
hyvä ohjaaja ja hyvä koira = hieno suoritus.
Aina toisinaan törmää ihmisiin jotka eivät koskaan ole suojelukentillä käyneetkään mutta luulevat tietävänsä lajista jotain tai on tavannut jonkun harrastajan joka on rakentanut koiransa kyseenalaisin keinoin niin on valmis tuomitsemaan koko joukon lajin harrastajia. Välillä kentällä joutuu korottamaan ääntään saadakseen koiran hallintaan esim. vartioinnista mutta ei siellä turhaan koirille möskytä tai hermostuksissa niitä hakata tai piestä vaan se on saumatonta yhteistyötä koiran kanssa ja tällöin parivaljakolla täytyy olla suhde ja kunnioitus toisiaan kohtaan kunnossa.
Ja kyllä! Mielestäni se on vain ja ainoastaan hallintaa seuraako koira vinossa vai suorassa. Eriasia on tietysti jos koira alunperin on opetettu seuraamaan väärin. Eikä sitä tällöin todellakaan piikillä suoraan saisi vaan todennäköisesti koira alkaisi poikittaa yhä enemmän pyrkiessään tekemään oikein viellä paremmin tai romuttuisi kun ohjaaja alkaakin rankaista koiraa siitä minkä ensin on oikeaksi toiminnaksi koiralleen opettanut.
Kaiken pitää olla mustavalkoista, joko tai. Näin ollaan selkeitä koiralle ja reiluja hyviä ohjaajia :)
ensimmäinen kirjoittaja
Kuka sanoi, etä jokainen koiraharrastaja osaa olla mustavalkoinen? Saati reilu.
VastaaPoistaMaailmaan mahtuu monenlaista ja ehkä minun kohdalleni on osunut ne mädimmät yksilöt, joille koira on väline (tyyliin urheiluauto) ja jos se ei kestä sitä, että sille liian nuorena asetetaan liian suuria vaatimuksia ja yritetään saada tulosta liian kovin pakottein, se vaihdetaan kylmästi toiseen. Elämä on. Itse olen kuullut ja nähnyt juuri sen verran p*skaa ko. lajin harrastajista, että minua ei hevin suojeluporukoihin saa. Tottakai siellä on niitäkin, jotka oikeasti pitää sitä koiraa koirana, eikä minään välineenä, jota voi kohdella ihan miten vaan tai viskata pois jos se ei toimi. Mutta se yksikin laittomuuksien käyttäjä on liikaa!
Koira kuulemma väistää kipua (piikit/sähkö) kaulassaan ja näin ollen esimerkiksi seuraamisessa ei ole enää ohjaajan jalan edessä vinossa vaan seuraa oikeassa paikassa suorassa, josta se palkataan. Kuulostaa järkevältä, ja julmalta. JOS totuus on tämä, niin aivan taatusti oppivainen saksanpaimen alkaa aika piankin seurata kauniisti oikeassa paikassa. Ihan vain välttääkseen kivun. Ja harrastajilla joilla ei ole näitä keinoja käytössään, koiran oikaiseminen vie paljon pitempään.
Mitä pahaa on äänen korottamisessa? Voi voi, sitä harrastaa myös kansallisten lajien porukka, ja jos koira sen sietää niin ok. Millalle ei parane karjua, vaan Cara ei ole moisesta millänsäkään.
Aikuisen jo opetetun koiran kohdalla mustavalkoisuutta on juuri se ettei hyväksytä koiralta minkään sortin ali suorittamista. Kun aina on tehty näin(esim. se seuraaminen on oikein opetettu) ei muunlaista hyväksytä.
VastaaPoistaSe miten koiran virheen tarjoamiseen puututaan on koira kohtaista.
Toisille riittää äänen korottaminen, toruminen, palkan poistaminen, jne.
Toisille tarvitaan huomauttamiseen jotain muuta. Pääasia on, että aina vaaditaan sama suoritus samalle käskylle.
Näin ollaan selkeä ja reilu.
Onhan tietysti tämäkin porukka jotka hyväksyvät yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista kun koiran tarjotessa muunlaista käytöstä ei voida antaa sitä huomautusta, vaan odotetaan josko koira joskus tuurilla tarjoaisi oikeaa käytöstä. Pikkuhiljaa koirat alkavat yli yrittäessään poikittaa, painaa, huutaa, stressaantua kun ohjaajan käytöksessä ei ole mitään tolkkua ja koira ei käsitä mitä hänen kuuluisi tehdä. Lopulta ohjaaja hermostuu, ohjaa hermostuneena koiraansa, huutaa ja karjuu käskyjä, alkaa antaa kohtuuttomia pakotteita(pahimmassa tapauksessa leveään nahkapantaan, jolloin hajottaa vain koiraltaan niskat tai nypyttää ketjupantaan vain ärsytäen koiraa lisää)tai seurauttaa koiraansa pitkin kenttää sikinsokin koiran ensin poikittaessa/painaessa vain kovemmin ja sitten tippuessa vietillisesti ja äärimmäisen hyvällä tuurilla koira saattaa käväistä oikeassa kohdassa ja saada jopa palkan tuon tolkuttoman session jälkeen mutta oppiko koira mitään? Millainen tunnetila sille jäi kentältä? miten mielenkiintoisena koira pitää tekemistä kentällä ohjaajansa kanssa?
Tai koira veivataan leluilla äärimmäiseen tilaan jota ohjaaja ei hallitse ja koira turhautuu ja alkaa kohdistaa turhautumistaan johonkin muuhun(esim. trenikavereiden työn sabotoimiseen) ja ohjaaja veivaa vaan lisää ja lisää yrittäen epätoivon vimmalla pitää kaiken huomion itsessään treenien ollessa lopulta pelkkää pallon heittelyä/patukka taistelua kun ohjaaja ei kykene saamaan koiraansa hallintaan enää tuossa tilassa. Tästä epäsuorasta ohjaamisesta koira hermostuu yhä enemmän ja näin oravanpyörä on valmis.
Kun pohjat tehdään huolella ja hyvin, rauhassa ilman poppaskonsteja ja huolehditaan tason pysymisestä ei pitäisi olla ongelmaa.
Mutta meitä on moneen junaan ja osa jää asemallekkin.
..ja tämä oli nyt tällainen kärjistetty esimerkki siitä miten hyvä koira pilataan huonolla ohjaamisella...
ensimmäinen kirjoittaja
Kisaminen ei ole koiran kannalta mustavalkoista. Kisoissa et voi huomauttaa koiraa (ainakaan kovin näkyvästi) väärin tekemisestä. Ja kun moni koira tuntuu "menevän pilalle" juuri kisoissa.
VastaaPoistaEnkä ala tästä suojeluharrastajan kanssa väittelemään, koska en itse ole sellainen. Teillä on omat konstinne. Minä vaan pysyn niistä kaukana!
Kovien pakotteiden käyttö (alkaen pannasta nyppimisestä) vaatisi niin paljon enemmän tietotaitoa, osaamista ja pakotteen+palkan oikeaa ajoitusta, että minä en lähde niillä koiraani pilaamaan. "Pilaan" sen mielummin ihan silkalla osaamattomuudella. Se ei ainakaan tuhoa meidän suhdettamme.
Mutta katsotaan mihin tämä tilanne tästä kehittyy ja mikä on taso/tulos jos kisaamaan päästään. Eihän meillä vielä ole edes jäljen kouluttajaa.
En ole missään vaiheessa sanonut olevani suojeluharrastaja. Nykyinen kalustoni ei oikein lajiin soveltuisi :)
VastaaPoistaMutta aikanaan laji kuului rakkaimpiin harrastuksiini ja edelleen aktiivisesti vanhan porukkani kanssa koiria treenaan.
Enkä missään vaiheessa ole puolustanut laittomuuksia, epäoikeudenmukaista ohjaamista tai mitään muutakaan koiran kannalta vahingollista ohjaamista. Vaan päinvastoin antanut esimerkkejä kuinka tällä tavoin voi pilata hyvänkin koiran.
Mustavalkoisuus ei ole sama asia kuin pakotteet(rajut sellaiset)!
Mustavalkoisuutta on sallia koiralta aina sama käytös ja tehdä siitä niin kannattavaa ettei muunlaisen toiminnan tarjoaminen ole enää koiran kannalta palkitsevaa. Se miten tähän tulokseen päästään on koira kohtaista :)
Haluan viellä selventää, että koiran toimintaan puuttuminen ei välttämättä tarkoita fyysistä kosketusta koiraan.
ensimmäinen kirjoittaja
Et ole sanonut, mutta se kuultaa kirjoituksistasi että lajiin on perehdytty.
VastaaPoistaMinä puolestani en ole missään vaiheessa väittänyt mustavalkoisuuden olevan sama asia kun pakote. Eihän se ole. Monesti vaan joutuu antamaan pakotteen ollakseen mustavalkoinen. Cara esimerkiksi palkkautuu toisten luo karkaamisesta siinä määrin, että pelkkä minulla olevan palkan poistaminen ei riitä, vaan sille on sen lisäksi korotettava ääntään. Mutta kun kisataan, ja jos koira tekee väärin, ei ohjaaja voi olla mustavalkoinen, koska siitä tulisi tuomarilta noottia. Eli kisoissa ei voi huomauttaa koiraa samaan tapaan kuin treeneissä. Ellei koiralle riitä ohjaajan tuomarilta salaa antama pieni murahdus. Ja aika harvalle taitaa riittää.
Ja tuolla, etten lähde edes kokeilemaan pantapakotetta, tarkoitin meidän orastavaa poikitusongelmaa, jonka osaavampi ihminen korjaisi kenties nopeastikin ihan vaan antamalla ketjupanta-pakotteen ja sitten palkan. Tai sitten ei. Niin tai näin, se ei ole mulle vaihtoehto, käyttäköön kuka osaa/uskaltaa.
Tässä sivusta seuranneena tuli omia ajatuksia mieleeni.
VastaaPoistaTuosta kisaamisesta ( koiran "pilaamisesta") omia ajatuksia on että eihän kukaan vie kisoihin kesken eräistä koiraa, tai ei ainakaan pitäisi. Koira tulee kouluttaa määrätietoisesti niin että se kisoissakin tietää kuinka toimia. Kisoissa käydään treenimäärään nähden harvoin katsomassa mikä koiran sen hetkinen taso on. Mikäli siellä mokataan, niin seuraavissa treeneissä korjataan tilanne.
Tuosta poikittamisesta myös oma ajatus on, että koiralle opetetaan seuraaminen uudestaan. Pakotteissa on tärkeää että koira osaa jo sen käskyn,että sille voidaan antaa pakote! Yhteen lauseeseen tiivistettynä, ensin opetetaan ja sitten vaaditaan! Osaavampi ohjaaja olisi jo sen alunperin opettanut suoraan seuraamaan, ja vaatinut sen saman suorituksen jatkossakin. Ensin koiran täytyy tietää mitä siltä vaaditaan,ennen kun ruvetaan vaatimaan ja käyttämään pakotteita.
- Sivusta seuraaja-
Kun viittä vaille kva koira alkaa yks kaks joka paikassa seuratessaan poikittaa, ei kyse voi olla keskeneräisestä koirasta!
VastaaPoistaOnko poikittaminen koiralle itselleen jotenkin helpompaa, kun suoraan käveleminen seuratessa??? onko helpompaa ottaa sivuaskelia, kuin kävellä suoraan pää vinossa...
Koirahan ei tee yhtään enempää, kun on pakko. Ja jos jossain kohtaa voi päästä pikkusen helpommalla, niin taatusti kaikki paimenet menee siitä, mistä aita on matalin! Caraakaan ei tarvitse kun kerran-pari palkata jostain, niin se alkaa tarjoamaan sitä aktiivisesti. Eli jos onnistuu palkkaamaan tän tyylisen koiran vinoon kerran pari, niin ongelma on valmis.
Meidän kohdallahan ongelman syy löytyy peiliin katsomalla. Niin helppoa se on. Vaan välillä sitä miettii, että jos niitä ongelmia saa aikaiseksi ihan muuten vaan, niin entä sitten jos kisataan. Jos niitä kisaamisesta johtuvia(?) ongelmia kerta on käyttövalion omistajallakin...
Jos viittä vaille kva koirasi alkaa ykskaks poikittamaan täytyy sinun kertoa koirallesi että se ei ole sallittua. Kokeessa et sitä tietenkään voi tehdä, niin kuin varmaan oletkin huomannut, mutta treeneissä asiaan kiinitetään sitäkin enemmän huomiota.
VastaaPoistaSuoraan seuraaminen oli se sitten koiralle helppoa tai ei niin koiran täytyy seurata niin kuin se on opetettu eikä sallia vaihtoehtoja.
Joka koirahan menee sieltä mistä aita on matalin,ei se ole yksin paimenten vika.
Miten kisoissa voi pilata koiran väärällä palkkaamisella, kun siellä ei koiraa palkata? Ongelmiahan on kaikilla kisasi tai ei. Valmista koiraa ei ole. Kokeessa käydään testaamassa sen hetkinen taso. Oli millainen valio tahansa niin aina on parannettavaa! Jos ajattelee että kokeessa pilaa koiransa, ei kokeisiin pidä mennä!
Nämä tosiaan on vain omia ajatuksiani ja kokemuksiani.
Hyvää Joulua sinulle ja koirallesi!
-Sivusta seuraaja-
Se kva ei tod. ole mun vaan treenikamun!!! =D Meikäläinen on alottelija.
VastaaPoista