Linkkivinkki

Facebook Sivustoilla kirjoittele bloggaaja ja koirankasvattaja oli linkittänyt tämmöisen sivuston ja minun on ihan pakko linkittää tämä eteenpäin! Niin mahtavia kuvat ovat. Käykääpä siis ystävät hyvät osoitteessa

http://www.timflach.com/

Ja klikatkaa sieltä kohtaa portfolio ja avautuvista vaihtoehdoista dogs. Saatte esille hienoja, taidolla rajattuja valokuvia eri rotuisista koirista.

Agility

Eilen oltiin agitreeneissä. Ihan ekaksi paikalle iski ukkosmyrsky. Kouluttaja naureskeli, että ei voi ottaa koirille puomia, kun nehän tipahtaa kun tuulee niin kovaa. Hetken satoi ja jyrisi ja välkkyi, me seisoskeltiin kontissa odottamassa ja sitten se oli ohi ja päästiin rakentamaan kenttää.

Ekaksi otettiin Caran kanssa keppejä. Ne meni hyvin, kun koiran sai lähtemään kepeille. Hiukan se tuntui olevan sitä mieltä ettei halua kujaan mennä. Vauhti kuitenkin koveni joka kerralla ja lopuksi mentiin koko keppirivi läpi ihan hyvällä vauhdilla. Kouluttaja oli sitä mieltä, ettei lähdetä keppejä Caralle opettamalla opettamaan, koska se on vielä niin nuori. Kepit kuulemma rasittaa kyynäriä kovasti ja kun tää rotu on kuulu lonkka- ja kyynärongelmistaan, niin antaa Caran kyynärien kasvaa ja vahvistua, kuunekka lähdetään rasittamaan niitä kunnolla.

Keppien jälkeen käytiin autossa huilimassa ja sitten oli hyppyesteet. Ilman rimaa tietenkin. Koira istumaan, lelu koulutajalle ja koira käskyllä kahden siivekkeen läpi. Siivekkeet = hyppyesteen sivutolpat. Hyvin meni. Pikkuhiljaa pidensimme matkaa ja lopulta pääsin jo esteen toiselle puolelle koiran istuessa nätisti paikoillaan lupaa odottaen.

Sitten jätin koiran taas istumaan ja poistuin siivekkeen toiselle puolelle, kun kentän toisesta laidasta ryntää spanieli Caraa kohti. Cara säikähti ja ryntäsi karkuun. Spanieli lähti saman tien omistajansa luo ja Cara oli menossa perään. Kouluttaja meni väliin ja koetti säikyttää Caran emännän luo. Cara siis ei siinä vaiheessa kuule emännän käskyjä vaan häseltää menemään ja koettaa saada tilanteen jotenkin ratkeamaan. Kerran Cara väisti kouluttajaa ja lähti uudestaa päin. Uudesta hätistelystä se pisti leikiksi. Kävi kouluttajan edessä kuin lällättämässä että etpäs saa kiinni ja karkuun sen minkä jaloista lähtee ja taas lällättämään. Se siis juoksi ympyrää käyden välillä hakemassa lisää hepulin aihetta...

Täysin tyypillistä Caraa. Kun se säikähtää niin karkuun ja äkkiä. ja kun on juostu karkuun pikkumatka koira on aivan kuin "hetkinen, mitäs minä säikähdin?"... Ja eikun katsomaan. Mitä lujempaa säikähdettiin, sitä lujempaa liikutaan. Ja jos säikähdyksen aiheuttaja (kuten se spanieli tänään) liikkuu poispäin, vauhti sen kun kovenee ja aäsikähdys muuttaa joksikin muuksi... Kouluttaja huutaa mulle, että ota kii se koiras! Juu helppohan se on huutaa, vaan kun en minä olen yhtä nopea kun koirani ja siinä tilassa koirallani ei ole korvia!!!

Saatiin Cara kuitenkin kiinni ja vietiin autoon. Spanielin omistaja tuumi vaan että sori. Sinä ei paljon sorit auta jos koirani osoittautuu pehmeäksi eli alkaa väistää istumaan jäämisen tilannetta... Mutta toivomme, että se on sakemannimaisen kova ja että se oli sen verta vietissä ko. hetkellä, ettei muista mitään koko jutusta...

Sunnuntain touhut

Käytiin pitkällä lenkillä. Joskus meillä oli ihan tapana tehdä 10-12 km sunnuntailenkkejä, mutta se tapa vähän jäi kun taloon tuli lapsi jos toinenkin. Nyt alkaa olla mahdollista ottaa takaisin tuo ihana tapa. Ihan 10 km emme vielä uskalla Caran kanssa lähteä kiertämään, vaikka kuinka mentäisiin ihan vaan kävellen. Meidän pitkät reittimme kun kuitenkin sisältävät maastoa, jossa koirat voi pitää irti, niin tuo olisi varmasti jo puolessa matkassa ihan plääh. Tämän päivän lenkki siis oli noin 5 km pitkä sisältäen metsäautotietä, metsäpolkua ja asfaltoitua jalkakäytävää. Ja koirien irti pitoa. Caralla oli päällään valjaat ja valjaissa lyhyt tottispätkä (= lyhyt hihnan pätkä, joka ei sotkeude koiran jalkoihin koiran juostessa). Tottispätkä nimi on tullut siitä, että aloin pitää koiralla tottiskentällä lyhyttä hihnaa seuraamisten vuoksi. Hihna ei kuitenkaan saanut haitata koiran juoksemista palkan perässä. Muiden liikkujien tullessa näkyville otin ensin Caran siitä tottispätkästä kiinni. Mutta kun se piti hyvin kontaktia, niin pikkuhiljaa luovuin kiinni pitämisestä ja loppulenkistä ohitettiin juoksijoita (ja juoksijat ohitti meidät kun menivät samaan suuntaan, mutta kovempaa), kävelijöitä ja pyörä irti ollen. Ja Cara on hienosti kontaktissa. Yhdessä kohtaa se meinasi rynnätä kauemmas ehtineiden oman lauman jäsenten (isäntä, milla, lapsi) luokse, mutta pieni kutsu ja koira tuli takaisin. Ja mikäkö on kontaktimme salaisuus? Noh. Männyn käpy! Ainoastaan yhden talon verkoilla aidatussa pihassa räksyttävä koira meni käpyjen edelle, ja Cara ryntäsi sitä katsomaan. Mutta tuli onneksi hyvin nopeaan takaisin kun kutsuin.

Iltapäivällä käytiin kentällä tekemässä muutama hakujen ilmaisuharjoitus. Koirani itsevarmuus on kasvanut huimaa vauhtia. Sillä oli pokkaa roikkua palkkapatukassa kiinni minuuttitolkulla, eikä se välittänyt yhtään siitä, että taputtelin sitä välillä kylkiin. Ihana!

Viimeviikko

On ollut nyt sen verta menoa ja meinikiä, että ei ole ehtinyt kirjoittelemaankaan. Viimeviikolla käytiin viimeisen kerran haun alkeisryhmässä, juhannuksen jälkeen päästään sitten niihin virallisiin ryhmiin treenaamaan. Oltiin viimeisella alkeishakukerralla pelastuskoiraradalla. Ukot meni piiloon puutynnyreihin ja semmoisten kaarien alle ja seinän taa. Caraa moiset rakennelmat ei haitannu pätkän vertaa. Ukot etsittiin ja sitten leikittiin kävyillä. Mätsäreissä käytiin. Sijoitustahan sieltä ei tullut, oma moka kun treenaa kaikkea muuta ja sit menee kisaamaan siinä jutussa jota ei treenaa! Mutta kokemusta taasen. Tungoksessa tehtiin paikoillaan makuuta ja se meni hyvin. Tarkoitus on opettaa koira isoon häiriöön. Ilmoitin meidät syksyllä alkavalle BH-kurssille! Toivottavasti pääsemme. Agilityssä tehtiin putkea, pussia, rengasta ja keppejä. Putki ja pussi osoittautuivat Caralle mieluisiksi. Kotitottiksissa on tehty seuraamista, paikoillaan istumista ja siitä luokse tuloa, maahanmenoa, seisomista ja perusasentoa. Välillä tekee oikein mallikkaasti ja välillä nousee niin korkealle vietille että poikittaa, kiirehtii ja vaikka sun mitä. Mutta harjoitus tekee mestarin ja mestarit ne vasta harjotteleekin!!!

Hakutreenit

Käytiin taasen hakutreeneissä. Ukot paineli metsään ja minä hain Caran. Kokeiltiin, josko se lähtisi ukolle ilman mitään apuja. Ja lähtihän se. Hetken kiersi, teki nenätöitä oikein kunnolla ja löysi. Toinen ukko otettiin samalla tavalla ns. pimeänä ja sekin löytyi. Kolmas oli syvässä montussa, ja arvelin, että ei tehdä kokonaisuutena liian vaikeaa treeniä ja otimme haamun. Ukko löytyi. Neljäs ukko oli hippaleikkiä, eli mitään ei tarvinnut etsiä, ukko vain paineli metsässä koiraa karkuun ja kun koira saavutti, mätti käpyjä menemään. Kyllä oli kakara väsynyttä koiraa tuon urakan jälkeen.

Emäntä oli kahdelle seuraavalle koiralle hippaukko. Vissiin juoksemiseni metsässä näyttää jokseenkin hassulle tai jotain kun porukalla oli hauskaa. Hyvähän se on, että ihmisillä hauskaa on, hauskaa oli minullakin. Juokseminen on yllättävän mukavaa. En siis yhtään tykkää juosta kadulla kuntolenkillä, tylsää! Mutta metsässä koiraa karkuun: tosikivaa!

Sunnuntai touhut

Käytiin hiukan viilenneen ilman kunniaksi oikealla metsälenkillä. Lenkin päätteeksi emäntä sai päähänsä, että ajetaan pikkuisen eri paikkaan, kuin missä oltiin lenkillä ja tehdään esineruutu. No ajettiin ja ruutu tehtiin. Esineet ruutuun tallaamisen yhteydessä. Koira ruutuu, lähti varmasti mutta rauhallisesti. Meni ekana koiran tasalle ripustetun merkkikrepin luo (fiksu ruuduntekijä....) ja tökki sitä nenällään sen näköisenä, kuin miettien, että tää haisee ihmiselle, mutta mitä pirua tälle pitää tehdä. Löysi joskun lenkkipolulta poimitus tennarin ja melkein toi emännälle. "Törmäsi" tuodessaan toiseen esineeseen ja se siitä hyvin alkaneesta tuomisesta. Tiputti tennarin ja nuuskaisi toista. Ei tiennyt mitä pitää tehdä ja lähti nuuskimaan muualle. Kävi merkkaamassa joka ikisen krepin ja esineen, mutta ei poiminut yhtään suuhunsa. Muutaman yirtyksen jälkeen toi tennarin perille asti. Uusi lähetys ja löytyi lapsen kenkä (jonka koira oli kyllä jo aikaisemmin merkannut). Ei ottanut kenkää suuhunsa, emäntä pohti kovaa, onko koiraa joskus kielletty lapsen kengän kantelusta, mahdollista... Koira isännälle ja emäntä ruutuun heittelemään kenkää. Emäntä pois ruudusta ja koira ruutuun. Meni, löysi, empi, tuli pois. Emäntä siirtyi lähemmäs kenkää ja jopa koira toi lapsne kengän emännälle! Ajatellaan positiivisesti: koira tietää että käsky "etsi" tarkoittaa, että etsi ihmisen haju. Se vaan ei oikein vielä tiedä että tuo se löydetty asia emännälle.

Kertokaa tolle koiralle, että lämpöhalvaus ei oo mukava juttu!!!

Otsikon mukainen olo oli emännällä aamutuimaan, kun koira vetää rallia pitkin pihaa... Ilman että kukaan millään lailla sitä liikkeelle hätistää/patistaa/ärsyttää. Se on se sisäinen ääni, joka sanoo että nyt juokset...  Ja mittari näyttää +27 varjossa!!! Piha oli ko. hetkellä suurelta osin auringossa...  Nakkitottiksilla sain sen nyt sen verran rauhoittumaan, että lepäilee eikä hillu... Mutta eihän se aivojumppa pelkästään riitä! Tarttee viedä se illalla järveen, kun sehän suorastaan huutaa liikunnan tarvetta...

Vesipeto ei ollutkaan niin vesipeto

Käytiin tänään järven rannassa. Koiria en tällä helteellä lämpöhalvauksen pelossa uskalla muuten juoksuttaa niin vein ne rantaan ja ajattelin et antaa vesipetojen nauttia elämästään. Nuori tarvitsee liikuntaa, vaikka mittarissa ois lähemmäs +30...  Mutta meidän vesikupissa läträäjä ei innostunutkaan järvestä. Kävi kahlaamassa ja totesi että tylsä paikka, ei hajuja, ei käpyjä. Mutta kun järveen alkoi lennellä patukkaa ja käpyjen puuttessa voikukan nuppuja (luit aivan oikein, voikukan nuppuja) niin johan Caraakin veteen meno kiinnosti.

Kenttätreeni (osa x)

Kentälle mennessämme siellä ei ollut ketään. Kaverini otti ensin koirillaan treenit. No mutta kun meidän vuoro alkoi lähestyä, alkoi kentälle tulla ihmisiä kera jalkapallon... Ja kun meidän vuoro koitti, näytti jalkapalloa olevan pelaamassa kokonainen somaliperhe... Minä mietin, että mitähän tästäkin tulee... Tarkoitus oli opettaa Caralle ihan uusi juttu: hakujen ilmaisu. Eli että koira käy maalimieheltä rullan ja tuo sen minulle. Mietin, että se siitä opetuksesta, eihän koirani näe muuta kun sen jalkapallon... No otettiin koira kentälle ja siinä sitten kokeiltiin muutama luoksetulo koira 10m liinassa. Cara teki hyvin. Niin hyvin, että päätin, että kokeillaan sitä uutta juttua. Ihmisistä se ei välittäny vaikka ne juoksi. Muutaman kerran se jalkapallo meni niin kiinnostavasti, että lähti jo empivästi kohti menemään. Sen näköisesti että voi vitsi kun tahtos ja kiinnostas, mutta kun on taatusti kiellettyä. Hakuilmaisun Cara teki eka hyvin, sitten pudotti ja sitten teki taas hyvin. Eli saimme kaksi onnistunutta kertaa. Sitten otettiin yksi paikoillaan olo, ja koira teki oikein mallikkaasti. Aikaa en ottanut kun ei ollut välinettä, mutta ensikerralla pitää ottaa mukaan jokin jolla mitata aikaa. Lopuksi leikittiin kävyillä ja sitten koira autoon, kun sillä oli oikein hauskaa. Jäi koiralle semmoinen mieli, että kenttä on kiva paikka.

Sitä jäin miettimään millainen koira on "grande ei". Eräs somalilapsi sanoin toiselle lapselle noin kaverini koirasta.  Kuulostaa positiiviselta kommentilta, vaan onko sitä?

Saksalainen työmotivaatio

Emäntää houkuteltiin heinäkuun lopussa pidettäviin tokokisoihin. Melkein himottas. Aika paljonkin. Yksi pikku mutta siinä vaan on. Koira! Se ei ole lähellekään valmis edes möllitokokisoihin, saati virallisiin. Houkuttelija tuumi vaan, että vielähän tässä on 1,5 kk tehokasta treeniaikaa. Noh, katsotaampas: Koira tulee perusasentoon, jää istumaan kun emäntä poistuu sen viereltä pikkumatkan ja tulee siitä luokse. Seuraa namilla nätisti, lelulla höseltää sen minkä ehtii ja vinottaa ja poikittaa.... Kestää maassa ulkona hetken, sisällä pidemmän hetken. Jäävistä ei tietoakaan... 

Emännän pitää opetella koirani treenimotivaatio. Sillä sitä nimittäin on! Takapihalla tänään "testitreenit" siitä mitä osataan ja millä tasolla. Eli treeni itsessään oli aika pitkä ja välillä jäätiin lukemaan vihkoa että mitenkäs se menikään. Vihkossa siis treenipäiväkirja. Ja taas otettiin jotain. Mutta joka ikinen kerta kun koiralle sanoi "sivu", se tuli mielellään ja jäi tapittamaan että mitäs sitten tapahtuu.

Lisäys: Koira toimi vielä iltatottiksillakin oikein loistavasti.  Ja Caralle kannattaa näköjään treenata paikoillaan oloa sillon kun se on vähän väsynyt. Tehtiin uusi ennätys: 1,5 min!!! Olisi pysynyt pitempäänkin, mutta aina parempi kun pääsee etukäteen asettamaansa päivän tavoitteeseen ja sitten pääsee palkkaamaan koiran isolla kipollisella ruokaa. Eka vahvistan sen oikeen hyväksi hiukan väsyneellä koiralla ja sitten alan vaatia samaa virkeltä koiralta. Siinä "sotasuunnitelma", nähtäväksi jää, toimiiko se. Kun tottikset oli loppu ja mentiin sisälle, se lysähti nukkumaan. Ulkona sitä ei ihan noin väsyneeksi olisi arvannut. Eli sen työmotivaatio on mitä parhain harrastuskoiraksi.

Että en nyt lupaudu mihinkään, mutta katsotaan mitä koira osaa tämän kuun lopussa, jos otamme nyt tavoitteeksi tokoliikkeet ja pidämme treenitahdin tavalista kovempana. Tietenkin pitää varoa väsyttämästä nuorta koiraa liikaa.

Hakumetsäily on tehnyt tehtävänsä... Juu tämähän oli odotettavissa. Cara oli metsässä irti (tyhmä emäntä). Tultiin paikkaan, jossa metsän vieressä on hiekkakenttä. Sillon koiraa vietiin. Kyllä meni ja lujaa. Kutsuin - ei mitään.  Juoksin ja kuulin kiljahduksia. Kutsuin - tuli. Noh koira kiinni ja mentiin sitten katsomaan kiljahdusten lähdettä. Kentällä oli kolme somalilasta pelaamassa jalkapalloa. Meidät nähdessään he alkoivat kiivaasti selittää toisilleen jotain koirasta. Työn puolesta opin muutama vuosi sitten että jos somali sanoo ei, hän puhuu koirasta. Eli koira on somaliaksi ei. Lapset eivät puhuneet suomea eivätkä ottaneet minuun mitään kontaktia, joten en kehdannut mennä koirani kanssa lähelle, etteivät säiky uudestaan. Kaikki olivat täysin vahingoittumattomia, vaatteet siistit ja puhtaat. Eli Cara on todennäköisesti vaan käynyt ottamassa jalkapallon kiinni ja sitten tullut kutsustani minun luokseni. Tai sitten se on antanut jollekkin lapsista pusun. Todennäköisempää kuitenkin on, että sen huomio on kiinnittynyt palloon. Onneksi siihen voi luottaa, että se ei saalista lapsia. Cara varmaankin kuuli lasten äänet metsään ja kun hakumetässä on hyvä koira jos menee metsässä ääntä pitävän ihmisen luo, niin se arveli olla hyvä koira? Kyllä se ajan kanssa oppii erottamaan hakutilanteen ja lenkkitilanteen, mutta siihen asti pitää emännä pitää koira vähintään liinassa...

Lapsi ja koira

Isäntä oli lapsen ja koirien kanssa pihamaalla. Minä seurasin menoa ikkunasta. Lapsi otti maasta isohkon kiven ja näytti sitä Caralle. Koira nuuskaisi kiveä. Lapsi piilotti kiven selkänsä taa ja jäi katsomaan koiraa. Sitä en nähnyt sanoiko lapsi koiralle jotain. Koira istuutui kontaktissa lapseen. Lapsi tarjosi Caralle kiveä. Onneksi koira ei ottanut kiveä suuhunsa. Tarkkaan lapseni on katsonut mitä äiti koiran kanssa touhuaa.

Onnittelut

Cara + muu poppoo onnittelee Caran siskoa sertistä!

9kk

Taas tuli tänään lisää ikää mittariin.

Cara on 57 cm korkea ja painaa 23,3 kg.

Pitäis joskus saada videokuvaa siitä, miten mahtaviin loikkiin meidän (jänis?)koira kykenee.

 Tämän päiväiseltä metsäretkeltä kuvia. Ja viimeiseksi kimppapose:

Hakutreenit

Kävimme eilen taas hakuilemassa. Caraa leikitettiin keskilinjalla männyn kävyillä, ja sen jälkeen leikittäjä paineli metsään. Me kävimme Caran kanssa autolla sillä aikaa kun maalimies etsi itselleen piiloa. Tulimme takaisin alueelle, ja lähetin koiran. Se lähti halukkaasti ja kauas. Ei kuitenkaan löytänyt maalimiestä, joka oli pienen kumpareen takana notkossa. Miten lie tuuli hajua pyöritellyt. Koira palasi takaisin lähetyspisteeseen, otimme haamun ja uusi lähetys. Ja löytö! Toinen maalimies oli jo valmiiksi metsässä, eli otimme suoraan haamun ja koira meni suorilla maalimiehelle. Ja jäi sinne leikkimään kävyillä. Ilma oli niin lämmin, että jätin treenit kahteen ukkoon. En halua aiheuttaa pennulle motivaatio-ongelmia sillä, että se väsyy liikaa. Viimeiseksi Cara sai vielä keskilinjalla jahdata käpyjä ja sitten autoon. Aivan mahtavat treenit oli. Kaikki paimenet teki hommansa hyvin ja porukan tunnelma oli tosi mukava.