Istuin eilen takapihan kiikussa katsellen lapseni leikkiä. Cara oli myös ulkona ja aikansa lapsen touhuja seurailtuaan se päätti järjestää hiukan omaa kivaa... Veti sitten pihaa pari kertaa ympäri täyttä vauhtia... Mitään syytä moiseen minä en bongannut. Pysähtyi, veti henkeä pari kertaa ja käveli pahasti nilkuttaen minun luo kysymään, että tehtäiskö jotain... Saati kun erehdyin sitten pukemaan päälleni koulutusliivin ottaakseni hiukan namitottista... Koirastani tuli hetkellisesti kenguru...
Milloin ja miten varvas ikinä pääsee parantumaan, kun koira on tuommoinen??? Vilkas pää + levolla paraneva jalka = mahdoton yhdistelmä sen jalan kannalta?
20120831
20120828
Seuraukset...
Jänisajosta taitaa selvitä lisää yksityiskohtia... Se saamarin (pahoitteluni kielenkäytöstä) pupu on todennäköisesti yrittänyt eksyttää koiraa jyrkkään rinteeseen ja/tai louhikkoon... Jaa mistäkö tämmöinen päätelmä? No koiran paranemassa ollu varvas turposi! Ja se todistetusti kestää juoksemisen... Eli joko on menty täysillä (märässä!) louhikossa tai sitten jyrkkää järvenlaskurinnettä alas. Pahimmassa tapauksessa molempia... Toki se rinne on siinä tapauksessa menty ylöskin, lähtihän koira rinteen alta, mutten usko siitä vammoja syntyneen. Koiran katoamispaikasta on sekä louhikkoon että järvenlaskurinteeseen noin 500m. Äkkiäkös semmoinen nopea parivaljakko sinne ehtii.
Maisema näyttää tältä:
(Kuva osoitteesta: http://mw2.google.com/mw-panoramio/photos/medium/41937522.jpg)
Kuvassa rinne kyllä näyttää paljon loivemmalta, mitä se todellisuudessa onkaan. Tuostakaan kohtaa ei normaali ihminen pääse ylös ilman portaita. Ja yhtä jyrkkää rinnettä jatkuu portaista molempiin suuntiin monta sataa metriä... Samoin louhikkoa rinteen alla...
Maisema näyttää tältä:
(Kuva osoitteesta: http://mw2.google.com/mw-panoramio/photos/medium/41937522.jpg)
Kuvassa rinne kyllä näyttää paljon loivemmalta, mitä se todellisuudessa onkaan. Tuostakaan kohtaa ei normaali ihminen pääse ylös ilman portaita. Ja yhtä jyrkkää rinnettä jatkuu portaista molempiin suuntiin monta sataa metriä... Samoin louhikkoa rinteen alla...
20120827
Harmaita hiuksia
Kyllä seefferin omistaminen on kivaa... Isäntä meni koirien kanssa metsään. Päästi ne autosta vapaaksi ja oli kuuleman mukaan ehtinyt ottaa noin kymmenisen askelta, kun havaitsi Caran hävinneen... Koiraa ei näy, ei kuulu vaikka kuinka huutelisi. Oli sitten kiivennyt viereiselle mäelle arvellen, että jos koira on mäen takana, se ei kuule mäen alta huudeltuja kutsuja. Koira oli ollut kadoksissa reilun 10 min ja sitten ilmestynyt kuin tyhjästä takaisin. Taivaastako se tipahti? Ehjän oloinen koira läähätti sen minkä ehti, eli oli siitä päätellen juossut (jyrkkämäkisessä maastossa) lujaa ja pitkään...
Minun veikkaus asiaan on, että koira on yhyttänyt paskapusikosta jäniksen. Hemmetti sen piti olla paimen, eikä ajokoira... Ajokoira (kuten Milla) sentään pitää ajaessaan meteliä, eikä ympäristöltä siis jää epäselväksi missä se menee... Vaan tää paimentava peto ajaa ihan hiljaa... Sitten vasta jos ajettava on kissa joka kiipeää puuhun, irtoaa matala saalishaukku... Jäniksen sattuessa kohdalle- ei pihaustakaan... Ei edes lähtökarjaisua...
Kotiin saapuva koira läähätti edelleen suhteellisen paljon ja oli fyysisesti väsyneen oloinen. Jonkun aikaa maattuaan se ei enää kävellyt normaalisti vaan otti takajaloillaan normaalia lyhyempiä askelia. Isäntä kävi koiran kanssa palauttavan hihnalenkin. Nyt se kävelee normaalisti. Tuossa odottaa ruokaa, vaan joutuu odottamaan vielä parisen tuntia...
Minun veikkaus asiaan on, että koira on yhyttänyt paskapusikosta jäniksen. Hemmetti sen piti olla paimen, eikä ajokoira... Ajokoira (kuten Milla) sentään pitää ajaessaan meteliä, eikä ympäristöltä siis jää epäselväksi missä se menee... Vaan tää paimentava peto ajaa ihan hiljaa... Sitten vasta jos ajettava on kissa joka kiipeää puuhun, irtoaa matala saalishaukku... Jäniksen sattuessa kohdalle- ei pihaustakaan... Ei edes lähtökarjaisua...
Kotiin saapuva koira läähätti edelleen suhteellisen paljon ja oli fyysisesti väsyneen oloinen. Jonkun aikaa maattuaan se ei enää kävellyt normaalisti vaan otti takajaloillaan normaalia lyhyempiä askelia. Isäntä kävi koiran kanssa palauttavan hihnalenkin. Nyt se kävelee normaalisti. Tuossa odottaa ruokaa, vaan joutuu odottamaan vielä parisen tuntia...
20120825
Jäljellä
Isäntä teki koiralle jäljen. Sitten käytiin kaupassa ja kotimatkalla emäntä ajoi jäljen koiran kanssa. Vauhtia oli aivan kamalasti ja olin varma ettei koira nosta yhtään keppiä sillä touhotuksella. Keppiä alkoi kuitenkin nousemaan ihan kivasti. Maasto oli tasaista mäntykangasta, jossa kasvoi puolukoita ja mustikoita. Harhajäljille oli suuri riski, sillä lähistöllä liikkui marjastajia, mutta joko harhajälkiä ei ollut, tai sitten koira selvitti ne. Koiran perässä pysyminen oli melkoisen työlästä, mutta onneksi se ei ota painetta kireästäkään liinasta. Autolla laskettu lopputulos oli kepit 6/6 eli oma ennätys!!! + päälle herkkurasia eli koira nosti jäljeltä 7 asiaa. Vau. Ikävä kyllä emme varmaan ihan heti pääse uudestaan... Tommoisesta ravista saa sen verran kivasti supistuksia, että huominen menee maatessa...
20120819
Oikea etujalka - tarkkailuviikko
Tiistaina aamulla soittelin meitä hoitaneelle lääkärille, että mitäs tehdään, koira ei oo enää pipi. Annetaan tulehduskipulääkettä varmuuden vuoksi (nivelen tulehduksen estämiseksi?) kaksi päivää. Okei, näin tehdään. Jo tiistaina illalla ja varsinkin keskiviikkona koirani ei ollut enää ollenkaan oma ihana itsensä. Oli kuin joku olisi vaihtanut meille yltiörauhallisen, melkein vietittömän eläimen, joka ainoastaan näytti Caralle. Seurakoirana ihanteellinen, mutta kun on kerran tottunut vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin, ei osaa ilman olla! Työntekokaan sitä ei juuri kiinnostanut. Emännän kuningasidea oli käyttää rauhallisuutta hyödyksi ja opettaa koiralle noutokapulan pitäminen suussa paikoillaan emännän edessä istuen. Koira tuumi et pidä itte. Huolestuin ja olin jo soittamassa lääkärille, kun älysin lukea lääkkeen pakkausselosteen. Yleisenä haittavaikutuksena apatiaa... Juu nii näkyy! No torstaina koira ei sitten enään saanut lääkettä, olihan varvas pysynyt hyvänä alkuviikon ja emäntä oli kurkkuaan myöten täynnä koiran tylsää käytöstä. Illalla koira oli jo vähän reippaampi ja veti pienen juoksuringin silkasta elämisen ilosta ja viimeistään perjantai-iltana oli täysin oma itsensä. Lauantaina se jätti varpaansa etupihan puisen portaan lautojen väliin ja huuti kun syötävä, kun jäi jumiin. Pääsi irti ja meno Millan perään jatkui, kuin ei mitään. Myöhemmässä tarkastelusta koiran jalasta löytyi - ei mitään. Terve! Sunnuntaina isäntä kävi koiran kanssa 10 km juoksulenkin, eikä se edelleenkään arista yhtään jalkaansa. Nyt siis päästiin vähällä (mitä nyt on lääkekaappi koiran turhia lääkkeitä täynnä kun meillehän oli määrätty se 3 viikon kuuri + antibiootit varalle...). Seuraavaa tapaturmaa odotellessa...
20120818
Haaste
Saimme Tiinalta haasteen:
Haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.
1. Miksi valitsit juuri sen koiran, mikä sinulla tällä hetkellä on?
Sopivan tuntuisesta yhdistelmästä oli viellä yksi pentu vapaana. Löysin pentuilmoituksen hieman myöhässä, joten en saanut valita pentujen kesken. Ja vaikka olisinkin saanut valita, olisin silti todennäkösesti ottanut tämän yksilön sen vilkkauden, rohkeuden ja avoimen luonteen perusteella.
2. Mikä on paras asia koirassasi?
Luonne. Että se on tuommoinen aktiivinen jokapaikanhöylä omaten rodulleen ominaiset vietit.
3. Onko koirassasi mitään, mitä muuttaisit?
Hammaspuutos. Eli se puuttuva rotumääritelmän mukainen hammas paikoilleen, niin olisi melkein täydellinen paketti. Muutaman jutun käytöksestä (kärsivällisyys, itsevarmuus, liika uteliaisuus), mutta muutamien ihmisten mielestä nämä korjaantuu iän ja kokemuksen myötä.
4. Jos sinä olisit koira, millainen koira olisit?
Todennäköisesti tuommoinen nokkansa jokapaikkaan tunkeva ja tarvittaessa pippurinen saksalainen, joka pitää huolen omistaan.
5. Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?
Puolivahingossa yhden asian johtaessa toiseen ja lopulta koukuttaessa totaalisesti. Millan kanssa käytiin pentukurssi koska arveltiin, että siitä tulisi rotutaustansa vuoksi täysin kouluttamattomana helposti ongelmakoira. Tätä seurasi toko-kursseja, sekä tokon harrasteryhmässä. Löydettiin uusia tuttavuuksia ja heidän kauttaan tutustuttiin maastolajeihin.
6. Mitkä ovat sinun ja koirasi tulevaisuuden tavoitteet?
Muutama koulutustunnus ja koiralle rotuisekseen pitkä ja terve elämä (niiltä osin kun ihminen voi siihen vaikuttaa).
7. Millainen on sinun unelmiesi koira?
Hyväpäinen, kuuliainen, vietikäs, työskentelyhaluinen ja terve seefferi.
8. Mikä on paras asia koiraharrastuksessa?
Itse koira. Jatkuva uusien asioiden oppiminen. Yhdessä onnistumisen ilo. Irtiotto kaikesta muusta.
9. Onko koiraharrastuksessa jotakin, mikä saa sinut vihaiseksi?
Kaikki turha, kuten sisäpiirit, egonjatkeet ja eläimen pitäminen vain välineenä.
10. Kuinka monta koiraa on sopiva määrä?
Meidän taloudelle 2.
11. Oletko ns. yhden rodun tai yhden rotutyypin ihminen?
No vähintäänkin yhden rotutyypin ihminen. Paimenkoira sen olla pitää. Tietysti mielellään seefferi.
Haastan seuraavien blogien pitäjät: Talven Tarmo&Boss, Karvahelvetti, Team vallattomat, Meidän poppoo, Sakemannit Niilo ja Jalo. En itse jouda seuraamaan 11 blogia, joten listani on lyhyehkö. Toki muutkin saavat kysymyksiin vastata omissa blogeissaa.
Haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.
Ja ne kysymykset:
1. Mikä on oma rotusi ja miksi juuri ko. rotu, eikä jotain melkein samanlaista?
2. Millä perusteilla valitsit itsellesi nyt sinulla olevat koirat?
3. Sanotaan, että millainen koira, sellainen emäntä. Mitä samoja ominaisuuksia sinussa ja koirassasi on?
4. Mikä on seuraava tavoitteenne koirasi kanssa?
5. Miksi tavoittelette edellä mainittua asiaa? (kysymyksen 4 vastausta)
6. Suurin ongelmanne koirasi kanssa?
7. Koirasi paras ominaisuus?
8. Millaista koiraa et ikinä haluaisi omistaa?
9. Mikä on parasta, mitä olet yhdessä koirasi kanssa kokenut?
10. Miksi sinulla on uros/narttu?
11. Voisitko kuvitella ottavasti koiran vastakkaista sukupuolta, kuin mitä sinulla nyt on? Miksi?
Haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.
1. Miksi valitsit juuri sen koiran, mikä sinulla tällä hetkellä on?
Sopivan tuntuisesta yhdistelmästä oli viellä yksi pentu vapaana. Löysin pentuilmoituksen hieman myöhässä, joten en saanut valita pentujen kesken. Ja vaikka olisinkin saanut valita, olisin silti todennäkösesti ottanut tämän yksilön sen vilkkauden, rohkeuden ja avoimen luonteen perusteella.
2. Mikä on paras asia koirassasi?
Luonne. Että se on tuommoinen aktiivinen jokapaikanhöylä omaten rodulleen ominaiset vietit.
3. Onko koirassasi mitään, mitä muuttaisit?
Hammaspuutos. Eli se puuttuva rotumääritelmän mukainen hammas paikoilleen, niin olisi melkein täydellinen paketti. Muutaman jutun käytöksestä (kärsivällisyys, itsevarmuus, liika uteliaisuus), mutta muutamien ihmisten mielestä nämä korjaantuu iän ja kokemuksen myötä.
4. Jos sinä olisit koira, millainen koira olisit?
Todennäköisesti tuommoinen nokkansa jokapaikkaan tunkeva ja tarvittaessa pippurinen saksalainen, joka pitää huolen omistaan.
5. Miten päädyit koiraharrastuksen pariin?
Puolivahingossa yhden asian johtaessa toiseen ja lopulta koukuttaessa totaalisesti. Millan kanssa käytiin pentukurssi koska arveltiin, että siitä tulisi rotutaustansa vuoksi täysin kouluttamattomana helposti ongelmakoira. Tätä seurasi toko-kursseja, sekä tokon harrasteryhmässä. Löydettiin uusia tuttavuuksia ja heidän kauttaan tutustuttiin maastolajeihin.
6. Mitkä ovat sinun ja koirasi tulevaisuuden tavoitteet?
Muutama koulutustunnus ja koiralle rotuisekseen pitkä ja terve elämä (niiltä osin kun ihminen voi siihen vaikuttaa).
7. Millainen on sinun unelmiesi koira?
Hyväpäinen, kuuliainen, vietikäs, työskentelyhaluinen ja terve seefferi.
8. Mikä on paras asia koiraharrastuksessa?
Itse koira. Jatkuva uusien asioiden oppiminen. Yhdessä onnistumisen ilo. Irtiotto kaikesta muusta.
9. Onko koiraharrastuksessa jotakin, mikä saa sinut vihaiseksi?
Kaikki turha, kuten sisäpiirit, egonjatkeet ja eläimen pitäminen vain välineenä.
10. Kuinka monta koiraa on sopiva määrä?
Meidän taloudelle 2.
11. Oletko ns. yhden rodun tai yhden rotutyypin ihminen?
No vähintäänkin yhden rotutyypin ihminen. Paimenkoira sen olla pitää. Tietysti mielellään seefferi.
Haastan seuraavien blogien pitäjät: Talven Tarmo&Boss, Karvahelvetti, Team vallattomat, Meidän poppoo, Sakemannit Niilo ja Jalo. En itse jouda seuraamaan 11 blogia, joten listani on lyhyehkö. Toki muutkin saavat kysymyksiin vastata omissa blogeissaa.
Haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.
Ja ne kysymykset:
1. Mikä on oma rotusi ja miksi juuri ko. rotu, eikä jotain melkein samanlaista?
2. Millä perusteilla valitsit itsellesi nyt sinulla olevat koirat?
3. Sanotaan, että millainen koira, sellainen emäntä. Mitä samoja ominaisuuksia sinussa ja koirassasi on?
4. Mikä on seuraava tavoitteenne koirasi kanssa?
5. Miksi tavoittelette edellä mainittua asiaa? (kysymyksen 4 vastausta)
6. Suurin ongelmanne koirasi kanssa?
7. Koirasi paras ominaisuus?
8. Millaista koiraa et ikinä haluaisi omistaa?
9. Mikä on parasta, mitä olet yhdessä koirasi kanssa kokenut?
10. Miksi sinulla on uros/narttu?
11. Voisitko kuvitella ottavasti koiran vastakkaista sukupuolta, kuin mitä sinulla nyt on? Miksi?
20120813
Koipilekuripäivä
Käytiin Caran kanssa kuvissa. Varvas ehjä! Todennäköisesti vääntynyt ylöspäin (auts!) ja siksi turvoksissa ja kipeä. Mutta luissa ja kynnessä ei mitään vaurioita. Kipulääkettä 3 vko ja ryntäilykielto... Käsky soitella lääkärille jossain kohtaa, miten lähtee paranemaan. Nyt Caralla on krapula ja emännälle puskee harmaita hiuksia tulevasta. Ryntäilykielto! Koiralla, joka ryntäilee silkasta elämänilosta! Ihanaa...
Caralla piti eläinhoitajan mukaan olla tänään krapula, mikä tekisi siitä hyvin rauhallista ja unista koiraa. Saattaisi kuulemma valittaa huonoa oloaan. Hoitaja kertoi, että toiset huutaa kun syötävä. Koira olisi kuulemma huomenna aamulla entisensä. No rauhalliselta näyttikin, töistä kotiutuvaa isäntää toki piti jaksaa moikata, mutta moikkaus oli jokseenkin vaisuhko. Mutta ääntäkään se ei päästänyt. Siinä kohtaan kun isäntä otti lapsen ja Millan ja poistui lenkille, alkoi tapahtua. Cara ravasi ympäri taloa piipaten vaativasti "epistä! tahtoo mukaan!". Varpaan turvotus näyttää laskeneen, eikä koira ainakaan ravatessaa linkannut yhtään. Liekö turvotuksen laskemisesta kiittäminen kortisonipiikkiä. Mutta kun koira pysähtyi kynnykselle, jossa sen paino jäi varpaan päälle, se nosti hyvin nopeasti jalkansa pois ja linkutti pehmeämmälle alustalle. Krapula ja väsymys näytti olevan kokonaan poissa.
Caralla piti eläinhoitajan mukaan olla tänään krapula, mikä tekisi siitä hyvin rauhallista ja unista koiraa. Saattaisi kuulemma valittaa huonoa oloaan. Hoitaja kertoi, että toiset huutaa kun syötävä. Koira olisi kuulemma huomenna aamulla entisensä. No rauhalliselta näyttikin, töistä kotiutuvaa isäntää toki piti jaksaa moikata, mutta moikkaus oli jokseenkin vaisuhko. Mutta ääntäkään se ei päästänyt. Siinä kohtaan kun isäntä otti lapsen ja Millan ja poistui lenkille, alkoi tapahtua. Cara ravasi ympäri taloa piipaten vaativasti "epistä! tahtoo mukaan!". Varpaan turvotus näyttää laskeneen, eikä koira ainakaan ravatessaa linkannut yhtään. Liekö turvotuksen laskemisesta kiittäminen kortisonipiikkiä. Mutta kun koira pysähtyi kynnykselle, jossa sen paino jäi varpaan päälle, se nosti hyvin nopeasti jalkansa pois ja linkutti pehmeämmälle alustalle. Krapula ja väsymys näytti olevan kokonaan poissa.
20120812
Menevälle sattuu
Cara alkoi lauantaina nilkuttaa jalkaansa. Päivä siinä selviteltiin, että mitä jalkaa ja mitä kohtaa ja miten pahasti. Melkoisen hyvin peittää kipunsa tuo... Illalla huomasin oikean etujalan uloimman varpaan kynnen osoittaven etuviistoon, eikä suinkaan suoraan eteenpäin, niinkuin toisen jalan vastaava kynsi. Koira ei antanut varvasta tutkia eikä kynttä ropeltaa joten puhelu päivystävälle eläinlääkärille. Lääkäri arvaili joko kynnen murtuneen/menneen sijoiltaan tai sitten varpaan murtuneen ja laittoi apteekkiin reseptin kipulääkkeelle. Kipulääkkeillä olemme maanantai-aamuun asti, jolloin soitan ajan klinikalle ja mennään todennäköisesti kuviin. Kipulääkkeen turvin koira antaa tutkia varvasta, joka on turvotuksesta kivikova. Varpaan välit on siistit (sikäli kun turvotukselta väliin mitään näkee) ja iho jokapuolelta ehjä. Kynsi tuntuu olevan tukevasti paikoillaan, eli tämänhetkinen arvaus on että luun murtuma. Nyt vaan toivomnme, että varpaalle ei tarvitse tehdä mitään sen kummempaa, eli että säästyisimme haavoilta ja niiden tuomilta siteiltä/hygieniavaatimuksilta.
20120803
Parkkipaikalla
Oltiin tuossa yhden isohkon kaupan parkkipaikalla. Farkun peräluukku auki. Itse olin auton takana lastaamassa kyytiin tavaraa, Cara siinä tavaroiden vieressä omassa häkissään. Ohi kävelee kaksi miestä:
1. "Kato mikä koira!"
2. "hui, susikoira"
1. "nii o, pelottavan näkönen"
Emäntä katsoo miehiä ja koiraa vuoronperään ja yrittää ymmärtää mitä pelottavaa on säyseästi häkistään kurkkivassa pienessä koirassaan.
1. "Kato mikä koira!"
2. "hui, susikoira"
1. "nii o, pelottavan näkönen"
Emäntä katsoo miehiä ja koiraa vuoronperään ja yrittää ymmärtää mitä pelottavaa on säyseästi häkistään kurkkivassa pienessä koirassaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)