Sain käsiini viimekuun koiramme-lehden. Siinä kysytään isolla, onko koira egon jatke. Onko se? Oma koirani on semmoista rotua, jota jotkut ihmiset käyttävät egon jatkeena. "kovan jätkän kova koira"... Juu, no mulla ei oo mitään tarvetta olla millään tavalla kova! Ne "kovat" sais mun puolesta muuttaa autiolle saarelle ihan keskenään kovistelemaan! Eivät olisi täällä yhteiskunnan häirikköinä huonotapaisine koirineen.
Seuraavassa jutussa oli, että koira valitaan kertomaan omasta persoonasta, samalla tavoin kuin hiusväri tai vaatetus...
"Saksanpaimenkoiran tulee olla luonteeltaan tasapainoinen, vahvahermoinen, itsevarma, ehdottoman ennakkoluuloton (ei ärsytystilassa), hyvin säyseä, tarkkaavainen ja ohjattavissa oleva. Sillä täytyy olla rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta, jota seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta vaaditaan." (saksanpaimenkoiraliitto.fi)
Cara on tuota kaikkea, mutta kertooko se jotain omistajasta. Voisimpa jopa väittää että kyllä. Millainen emäntä, sellainen koira, vai menikö se toisinpäin.
Mutta siis alumperinhän joskus vuosia sitten meille lähdettiin miettimään harrastuskoiraa. Koiraa jonka kanssa voisi harrastaa mitä vaan. Joka olisi koiran kokoinen, ei kääpiö, eikä jätti. Paimenkoiran olen halunnut alusta asti, ne kun on niin koulutettavuudeltaan sitä parhaimmistoa. Paimenkoirista karsinta lähti siitä, että se on sitten sakemanni, eikä mikään muu. No oli tolle kyllä ihan perustelutkin. Halusin koiran, joka ei muista loppuikäänsä naapurin mustin pelottavaa rähähdystä (tässä kohtaa karsiutuu iso osa FCI1 ryhmän koirista pois), joka on itsevarma, ei ole mikään kauhean hirveästi tekemistä vaativa ad/hd duracelpupu (eli ei belkkari, aussi eikä bordercollie) koska ongelmia emme lähtenet hakemaan. Ja sehän on se sakemanni, muut ei kelpaa.
Vanhemmassa koirassamme Millassa on sakemannia ja kyllä ne piirteet on ihan parasta siinä koirassa.
Itse olisin sitä mieltä että koiran hermorakenteestahan se kertoo jos loppuiän naapurin mustin pelottavaa rähähdystä muistaa. Eihän nyt melkein kaikki FCI1 ryhmän koirat voi olla hermorakenteeltaan huonoja.
VastaaPoistaMyös olen toista mieltä tuosta "kauhean hirveästi tekemistä vaativa duracelpupu" kommentti sakemannista. Kummiskin sakemanni on käyttökoira, joka vaatii tekemistä ja liikuntaa. Ainakin käyttölinjaiset jotka ovat harrastus ja työkoirina.
Ei, mutta iso osa paimenkoirista on PEHMEITÄ, eli muistaavat ikävät kokemukset! Ehkä tuo naapurin musti oli huono esimerkki, mutta itse olen omistanut koiran joka pelkäsi vastaantulijoita juurikin siksi että sen pentuna toinen koira säikäytti oikein kunnolla. Samoin se väisti paikkoja joissa oli joskus tapahtunut jotain sen mielestä ikävää. Eikä sen hermoissa ollut mitään vikaa, vaan sen pää kesti paljon enemmän asioita, kun esimerkiksi Millan pää. Se vain oli pehmeä!
VastaaPoistaJa juu sakemanni vaatii tekemistä ja liikuntaa. Ja sitä meidän sakemanni saa! Mutta keskivertosakemanni ei minun käsittääkseni ole yhtä vilkas kun vaikka keskiverto malikka. Sitä hain takaa! Ja eräs kasvattaja joka kasvattaa sakemannia ja ausseja sanoi, että aussi vaatii paljon enempi tekemistä (ollakseen onnellinen) kuin sakemanni!
Ja juurikin tuosta työkoira-syystä meille ei puhdasta käyttölinjaista tullut, vaan Cara on sekalinjainen!
Oletko sakemannin omistaja???
Kovuus/pehmeys + hermorakenne kulkevat aina käsi kädessä.
VastaaPoistaJuu,talosta löytyy 4 vuotias sakemanni herra. :)
Hyvähermoinen koira ei reagoi ympäristön tapahtumiin niin voimakkaasti, kuin huonohermoisempi, koska hyvähermoisen pää kestää enempi paineita. Mutta jos se hyvähermoinen oikeen kunnolla jotain säikähtää, niin miksi se ei muka voisi muistaa sitä lopun elämäänsä (eli olla pehmeä)??? Hyvähermoiselle sen ikävän kokemuksen vaan tarvii olla suurempi kun huonohermoiselle. Miten ihmeessä joku rotuna tosi pehmeä sheltti voisi ikinä olla lammaspaimen, jos sen pää (hermot) ei kestäisi lampaiden ja omistajan siihen kohdistamaa, pitkäkestoista painetta???
VastaaPoistaTässäpä päästäänkin siihen aiheeseen, miten monet rodut, sakemanni mukaan lukien, on mennyt äärettömän paljon huonompaan suuntaan tietynlaisten "heinähattu" kasvattajien toimesta. Kaikki ne ominaisuudet, jotka tekivät siitä rodusta erinomaisen työ- ja käyttökoiran, ovat tietyntyyppiset kasvattajat unohtaneet, väkisin leivotaan sakemmanilta näyttävää kultaistanoutajaa. Tällaista tilannetta että esim. sakemanni voidaan lajittaa näyttö- ja käyttölinjaan, ei tulisi edes olla! Jokaikisen sakemannin tulisi kylmän karkeasti olla ominaisuuksiltaan sellainen, että se omassa rodunomaisessa kokeessa pärjäisi (SchH). Tämä koe on mm. Saksassa pakollinen jokaiselle jalostuksessa käytettävälle koiralle ja tuo pitäisi ehdottomasti saada myös Suomeen! Pahoittelen hieman karkeaa puhettani, mutta meille, jotka haluavat pitää sakemannin vielä rodunomaisena, tilanne on erittäin raivostuttava.
VastaaPoistaJa jos ajatellaan niin monet tähän ryhmään kuuluvat koirat tulisi olla helposti ohjattavia ja miellyttämisenhaluisia, ohjaajapehmeys on siis vielä oma lukunsa...
Niinhän se menee. Erinomaiset käyttöominaisuudet omaava yksilö on ongelmakoira, jos sitä pidetään kuin kultaista noutajaa, eli vain sohva- ja lenkkikaverina. Kuitenkin se on osaksi kysynnän ja tarjonnan laki. Ihmiset haluavat "harrastaa" sakemannilla pelkkää näyttelyissä rinkiä ravaamista, ja se ei rodunmukaiselle koiralle riitä, vaan koirasta tulee ongelma, koska se ei saa tarpeeksi tekemistä. Niimpä on jalostuksella tuotettu niitä yltiörauhallisia, ominaisuuksiltaan puutteellisia koiria. Ihmiset saa sakemannin, koska "on vaan niin hienoa omistaa sakemanni", mutta eivät "joudu" harrastamaan yhtään mitään. Ja sitten on vielä se terveys... Kun jalostetaan vain ja ainoastaan ulkonäköä... Minullekkin on moni tullut ihmettelmään, että "ompas sulla suoraselkäinen koira, kyllä onkii kaunis". Ja sitten taas kolikon toinen puoli on jotkut herkästi kiihtyvät, yltiövilkkaat käyttölinjaiset. Jos haluaa todella vilkkaan koiran, miksei ota sitä malikkaa!
VastaaPoistaMillainen uros sinulla on? kirjoitatko blogia tms?
Ei, blogia ei vielä käytössä!Petseistä löysin linkin blogiisi, mielenkiinnolla luen aina muiden kirjoituksia :) Itsellä on käyttölinjanen uros, harrastuslajina suojelu. On muuten valitettava tosiasia, että moni sakemanni ihminen on joutunut vaihtamaan(ja halunnut,pakon edessä) malikkaan, sillä juuri nämä kasvattajat, jotka ovat unohtaneet nimenomaan vaalia rodunomaisuutta ja siihen liittyviä käyttöominaisuuksia ovat vieneet huonolle tolalle sakemannin, ja on vaikea enää löytää oikeasti suojeluun soveltuvaa koiraa joka siis on RODUNOMAINEN KOE ja jonka tulisi olla pakollisena suoritettu jotta jalostusoikeuden voisi saada. Tosiasiahan on, että juuri sakemannin loistavat ominaisuudet sai aikanaan poliisit käyttämään sitä virkakoirana, mutta yhä useammin sakemannin sijaan onkin malkikka, kun nämä "heinähattu" kasvattajat pitävät huolen,ettei kunnollista koiramateriaalia meinaa enää millään saada.
VastaaPoistaToisekseen voimakkaat viettialueet omaavat voivat ja kuuluu olla kiihkeitä, ja sakemanni on vilkas ja erittäin voimakkaan työmoottorin omaava koira, joka saattaa rotuun perehdyttömästä ihmisestä tuntua liialliselta ja oliskin syytä miettiä rotuvalintaa uudestaan
Pahoittelen edelleen kärkästä puhettani, mutta juuri käyttölinjaisen sakemannin elvytyksessä haluan olla mukana, sillä se on se ainoa oikea SAKSANPAIMENKOIRA.
Mielipiteitähän saa aina olla. Ei niitä tarvitse anteeksi pyydellä. Ja jos oman ihanteen vastaiset koirat/koiranomistajat ärsyttää, ei varmaan kannata lukea tämän kaltaisia blogeja...
VastaaPoistaSoveltuuko semmoinen voimakkaat viettialueet omaava koira seurakoiraksi... Semmoinenkin vaatimus kun rotumääritelmässä mainitaan:"Sillä täytyy olla rohkeutta, taistelutahtoa ja kovuutta, jota seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoiralta vaaditaan". Moneltako kovaviettiseltä koiralta löytyy niin hyvät hermot, että se voi toimia kaiken muun ohella vapaa-aikanaan myös seurakoirana lapsiperheessä... Ihan vaan, että ei nyt ihannoitaisi pelkästään niitä kovia viettejä/kiihkeyttä vaan mietittäisi vähän pitemmällekin... Miksi saksanpaimenen pitäisi olla viranomaisten ja urheilijoiden etuoikeus, kun se soveltuu mainiosti perusharrastajallekin. Ei sillä, en itsekään tykkää siitä, että tän rotuinen on vain sohvakaveri. Mutta jokainen tyylillään.
Itse kannatan sakemannin pitämistä MONIPUOLISENA harrastus ja -käyttökoirana. Ei niin että jokaisen kanssa olisi pakko harrastaa suojelua! Koirana jonka ominaisuudet ei mene niin yli, että ohjattavuus kärsii. Se on kuitenkin PAIMENkoira!
Sepä se ajatus tässä koko sakemanissa on ollut , se että sen käyttöominaisuudet eivät ole missään nimessä sulkeneet myöskään pois sitä, etteikö se olisi myös kelpo laumanjäsen esim. lapsiperheeseen! Ei suojelu koirasta vaarallista tee! :D nimittäin lapsia löytyy minultakin kaksi, eka- ja tokaluokkalaiset, eikä ongelmia ole ollut koskaan vaikka suojelu onkin lajimme. Päinvastoin, kotioloissa se on kuin kuka tahansa "tessu", mutta "töissä" se toki on jo jotain aivan muuta ;D Ja koska suojelukoe on edelleen nimenomaan rodunomainen koe, jossa mitataan niitä ominaisuuksia, mitä oikeassa rotumääritelmän mukaisessa sakussa tulisi olla. Ja ihmisten tulee ymmärtää tämä, että ne on täysin vaarattomia lapsiperheen laumanjäseniä, vaikka niiltä näitä ominaisuuksia mitataankin ja näitä ominaisukksia tulisi löytyä, sillä ne eivät sulje toisiaan pois! Päinvastoin, paitsi rodunomainen saku pärjää suojelukokeessa , on se vapaa-ajalla mitä mainioin kumppani myös lapsiperheeseen.
VastaaPoistaEn missään nimessä tarkoittanut sitä että suojelukoira olisi vaarallinen koira tms.!!! Onneksi olkoon, omistat mahtavan koiran! Vaan että on koiria, jotka on niin vietikkäitä/kiihkeitä, että eivät oikein enää sovellu lapsiperheen seurakoiriksi. Elävä esimerkki on perheestä, jossa joudutaan rajoittamaan lasten leikkejä sen takia, ettei kiihkeä koira kuumuisi liikaa. Väärässä kohtaa kuumunut koira on sitten vaarallinen koira. Enkä nyt tarkoita sillä rajoittamisella normaaleja rajoja, vaan että koiran takia lapsille on pitänyt asettaa ylimääräisiä rajoitteita. Ja kyllä, koira on harrastuskoira, eli se saa tekemistä ja pääsee käyttämään ominaisuuksian. Itseäni toistaen: ei nyt ihannoitaisi pelkästään niitä kovia viettejä/kiihkeyttä vaan mietittäisi vähän pitemmällekin... Nykyään tuntuu, että jokapaikassa on vaan vietti,vietti, vietti... Tai lonkka, lonkka, lonkka. Juu ne on tärkeitä, mutta kun siinä koirassa on NIIN paljon muutakin
VastaaPoistalaitatko mulle petsiessä jonkun viestin tms. ihan kiinnostaa millainen se teidän herra oikeen on =)
Tosin joudunhan minäkin vähän "rajottamaan" tai siis paremminkin varomaan, koska kyseessä on kuitenkin koira joka innostuu liikkuvasta ym.(saalis) mutta minä tiesin tämän ottaessani sakemannin!!!!!! Jos tämmöstä ei voi hyväksyä täytyy miettiä uudestaan rotuvalintaa...mutta kun laji on suojelu ja sydän rotu saksanpaimenkoira ei muu tullut mieleenkään, Usko vain oli koetuksella koiraa etsiessä kun nykyään suurin osa on täysin kykenemättömiä suoriutumaan rodunomaisesta kokeesta. Ja lapsille joutuu aina kuitenkin,olipa koira kuin koira ( ja rotu kuin rotu!), opettamaan pelisäännöt koiran kanssa toimimiseen ja kyseessä on aina eläin, jota ei jätetä lasten kans yksin tai anneta touhuta sen kanssa ylipäänsä muutenkaa valvomatta. Siis minusta ihan perusasioita olipa kyseessä kultainenoutaja vai sakemanni. Omat lapseni eivät ole koskaan valvomatta samoissa tiloissa koiran kanssa, ja tietävät tietyt pelisäännöt jotka liittyvät voimakkaan saalisvietin omaavaan koiraan. Toisaaltaan heitä on alusta asti kiinnostanut koirat ja sen kouluttaminen ja ovatkin olleet hyvin innokkaita kuuntelemaan mitä äiti neuvoo :)
VastaaPoistaNiin perusasiat on perusasioita. Juttuja, jotka jokaisen koiran hankkivan kannattaisi tietää... Ja se niistä.
VastaaPoistaMutta minusta tämä keskustelu nyt kyllä menee jo jankkaamiseksi, joten mitäpä jos annetaan olla. Suoraan sanottuna, se ei ole minun ongelmani, jos mulla on jonkun toisen ihmisen mielestä vääränlainen koira. Ole sinä ihan vapaasti mitä mieltä olet! Ja jos meidän mielipiteet nyt eroaa toisistaan, niin entä sitten. Mulla on omat mielipiteeni, ja sillä hyvä.
Tämän blogin tarkoitus kun nyt alumperinkin oli välittää tietoa kasvattajalle ja muutamalle muulle tärkeälle taholle siitä, millainen koirani on. Saa kasvattajani yhden työvälineen lisää tulevaisuuden jalostusvalintoihinsa.
Että mitäpä jos keskustelet oman koirasi erinomaisuudesta jonkun semmoisen kanssa, joka on kanssasi samalla aaltopituudella.
Jokainen tietää itse parhaiten, mikä on itselle se paras koira. Ja siihen ei minusta ole mitään järkeä yrittää puuttua!
Mun koira on mulle ja meidän perheelle se täydellinen yksilö, ja tilanne ei siitä muuksi muutu, sanokoon kuka tahansa ihan mitä tahansa!
Minua ei mitenkään saa ihannoimaan niitä koiria, joille on jalostettu niin ylitseampuvan kovat ominaisuudet, että ne eivät kestä kokeneenkaan kouluttajan tai maalimiehen hyppysissä! Paimenkoiran täytyy olla kuuliainen, sanoi ne käyttisten kasvattajat sitten ihan mitä tahansa. Tai kuten eräskin käyttiksen kasvattaja alkoi luennoimaan, että heidän koirilleen pitää vääntää ratakiskosta joku luoksetulo. Juu väännäppä ihan rauhassa kuule keskenäs, minä haluan kuuliaisen paimenkoiran, jolla on halu tehdä mitä pyydetään, en mitään oman päänsä mukaan toimivaa itsepäistä pässiä.
VastaaPoistaMutta nämähän kun edelleenkin on niitä MIELIPIDE kysymyksiä!
Minulla ei ollut tarkoitus mollata sinua tai koiraasi henkilökohtaisesti. Enkä myöskään halunnut kehua omaa koiraani. Puhuin rodusta yleisesti ja siitä kuinka vaikea tänä päivänä on hyvä saksanpaimenkoira löytää.
VastaaPoistaSiis koira jonka kanssa voi harrastaa sitä mihin se on alunperin jalostettu ja lajia, johon rodulle on kehitetty aivan oma rotuominaisuuksia mittaava koe. Onhan se sääli kun nykypäivän saksanpaimenkoirat eivät enää ole kykeneväisiä suoriutumaan heidän omasta rodunomaisesta kokeestaa.
Ymmärsin, että sinäkin pidät kovista, varmoista, vietikkäistä koirista, näin annat ainakin tekstissäsi ymmärtää ja juuri kovat ja varmat koirat ovat niitä joiden kanssa tulee herkkään ongelmia, tai noita mainitsemiasi luoksetulo vaikeuksia.
Ja eikös jos haluaa ja ihanoi saksanpaimenkoiraa niin juuri silloin ihanoi sitä voimakasta viettiä, kovuutta, varmuutta ja hyvää hermorakennetta..mitä kylläkin tänä päivänä on vain niin harvassa saksanpaimenkoirassa.Voimakas viettinen koira on luonnollisesti vaikeasti ohjattava mutta omaa halun tehdä töitä ohjaajansa kanssa, siitähän rotu on kuulu.
Se että aletaan ihanoimaan yltiö sosiaalisia, pehmeitä, matalaviettisiä sakemanneja ollaan menossa metsään ja pahasti.
Mutta hyvää kevättä sinulle ja koirallesi ja menestystä valitsemassanne lajissa.
Halusin vain kommentoida kysymykseesi miksi minä olen aikoinani rotuun päätynyt.
En vaan ekasta kommentista löytänyt yhtään syytä, miksi sinulla on sakemanni... Ja noista muistakin sai lähinnä sen kuvan, että arvostelet muita.
VastaaPoistaJuu mulle ihanne on sopivan kova (liika kovuus häiritsee koulutettavuutta), ohjaajapehmeähkö, avoin, varma, sopivan vietikäs (tää on se kohta, joka on vaikee kenellekkään selittää, mutta siis just tommonen ku Cara, joka pistää "bileet pystyyn" jo siitä että vain näkee pallon mun kädessä), hyvähermoinen ja terve sakemanni. Ja voit uskoo oli työ löytää tää meidän nykyinen aarre. Ja sitä, onko Cara kaikkea tuota, ei voi vielä tietää.