Pentu tuli taloon

Vihdoin koitti se pitkään odotettu päivä, kun saimme hakea Ellin kotiin. 

Pentuarkea siis opettelemme. Mitä se sitten on? 

Sitä, että pentu roikkuu lahkeessa. Vaikka itseasiassa Elli ei ole lähellekään niin paha lahkeessaroikkuja kuin muistelen Caran olleen. 

Sitä, että jos pentu herää kun olen syömässä lounasta (tai mitä tahansa ateriia), on vaihtoehdot joko hypätä välittömästi kesken syönnin ulos tai siivota lätäkkö. 

Pentuarkea

Sitä, että on joku niin pieni, että pitää katsoa jalkoihinsa. 

Rankkaa tää lasten vahtiminen

Sitä, että kun avaat oven, ovella oleva pentu ei osaa kiertää aukeavaa ovea, vaan väistää kohti tulevaa ovea ja jää aina oven taakse ihmettelemään, että eikö tästä pääsekään sisään? Minne se Cara jo meni?

Ellin elämää voitte seurata http://ellinelamablogi.blogspot.fi/

Tämä blogi jatkaa Caran omana blogina.

Vieras

Saatiin kylään Sylvi-rouva.

Uintireissu, Sylvi

Uintireissu, vuorossa vedestä rantaan karannut Cara.

Sylvi ja Cara. Uinnin jälkeen kylpytakit päällä. Caralla vielä mantteli lisänä, koska lämpömittari näytti keskipäivällä ruhtinaalliset +8 astetta (13.7.2015).

Sylvi on Caraa kaksi vuotta vanhempi rouvakoira. Cara oli vieraasta aluksi melko hämillään. On näköjään unohtanut mitä on, kun talossa on toinen koira. Kävi vähän väliä portilla pällistelemässä tuota "outoa ilmestystä". Kun ei omasta mielestään ole koskaan toista sakemannia nähnyt?

Cara ei yleensä mitenkään hirmuisen hyvin siedä vieraita aikuisia narttukoiria, joten koiruudet on olleet erillään, välissään portti. Vuoron perään ne saavat oleskella ihmisten jaloissa ja portin takana. Siinä kohtaa kun Cara oli portin takana ja ihmisten puolella oleva Sylvi kävi putsaamassa ruokapöydän alusen lounaan jälkeen, oli Cara sitä mieltä et painu nyt hemmettiin täältä. Niimpä en ole edes kokeillut, miten menisi olla samassa tilassa. Muun perheen mielestä Sylvi on niin kiva vieras, että jätetään se Caran mielipide nyt omaan arvoonsa. Vaivattomasti menee kaksi koiraa erilläänkin.

Kato mitä löysin

Sylvi on rotunsa edustaja: pitää saada touhuta ja osallistua. Isäntä korjaili kaatuneita puupinoja, ja Sylvi hääri omasta aloitteestaan enempi vähempi apuna. Mahtoi sisälle jätettyä Caraa harmittaa kuunnella, kun toinen teki hänen hommansa mukanahäärääjänä. Cara kun on tottunut siihen, että hän saa olla aina mukana kaikissa pihahommissa.

Sortuneen pinon halkoja saaviin ja saavilla toiseen paikkaan. Sylvi kyttää tilaisuutta pölliä puu.

Koska Sylvi tykkäsi ryöstää halkoja ja kannella niitä milloin minnekin, kokeili isäntä valjastaa sen osallistumishalun.

Halko saaviin, kiitos

Muutaman vahingossa onnistuneen kepin saaviin tiputtamisen jälkeen Sylvi alkoi keksiä mitä siltä haluttiin: puu saaviin.

Haki puun allekirjoittaneelta sortuneesta pinosta ja vei isännälle saaviin. Hiukan on vielä osumatarkkuudessa hiomista, mutta muuten homma sujui tosi hyvin.

Palkka hyvästä työstä

Sylvi kävi tarjoamassa pöllimiään halkoja myös lapsille. Tiputti lapsen eteen ja istui odottamaan. Koska Cara ei ole tätä lapsia kohtaan harrastanut, vaan tuo asioita vain aikuisille, oli lapset melko otettuja saamastaan kunniasta.

Mainio tapaus, meidän ilonamme melkein viikon.

PS: Hurtan sademanttelit on tarjouksessa monessa paikassa, koska mallisto muuttuu ja myyvät nyt vanhan malliston pois. Cara sai syksyä varten hienon sadetakin edullisesti.

Jälkeilyä pitkästä aikaa

Cara pääsi kauhean pitkän tauon jälkeen "oikeisiin" treeneihin. Sille tehtiin vieraan tallaama jälki vanhalle hakkuuaukolle, jossa kasvoi jo jonkun verran horsmaa. Jäljelle kolme esinettä: itikkamyrkky (roll-on), muoviputken pätkä ja tokon noutokapula. Jäljellä ikää reilu tunti ja pituutta pyysin alle 500m.

Lähti hyvin, nosti jäljen itse vaikka ohjaaja ois vieny koiran jäljestä hiukan ohi. Eka esine löytyi hyvin. Niin kiire oli jatkaa jälkeä, että ei palkkaakaan joutanut syömään kuin pikkumurun. Kovasti oli tarkkana metsäkoneen uralla, joka oli ihan pelkkää hiekkaa. Yllätyin, miten tarkasti jäljesti nenä ihan maassa. Ekan esineen jälkeen iski ukkoskuuro, eli vettä tuli sitten kaatamalla. Koira hämmentyi, ravisti itsensä kerran ja jatkoi hommiaan. Aukealla kun ei ole puita sadetta heikentämässä. Pyyhkäisi kulmasta suoraan ja kadotti jäljen, hyvin lähti pyörimään ja nostamaan jälkeä. Nosti jäljen ja ajoi, meni muoviputkesta ohi metrin päästä, ei ilmaissut. Ei pienintäkään nopeuden vauhtelua tai pään kääntymistä. Ei siis vaan haistanut. Liekö sade ollut syynä tähän. Leveän (kahden auton levyisen) hiekkatien ylitys - ei ongelmaa. Jatkettiin tien toisella puolen olevalle aukolle, jossa enempi pientä pusikkoa. Lähti kaartamaan oikealle ja hukkasi jäljen. Sade loppui ja tarkkuus hävisi. Onko näillä jotain tekemistä keskenään, vai oliko ihan sattumaa... Kiersi ja koitti nostaa tuloksetta. Palattiin taaksepäin, nosti jonkin jäljen, joka ei ollut oikea. Haahuili jollain huonosti haisevalla jäljellä noin oikeaan suuntaan. Päätyi haahuilemalla viimeisenä esineenä olleelle noutokapulalle. Jälkivaljaiden poisto ja loppupalkkaus.

Uimassa ollaan käyty tekemässä vähän lihaskuntoa. Uiminen tuntuu tekevän hyvää, kun koira on sen jälkeen kuin olisi ollut latauksessa.

Kaverini teki Caralle isännän vanhasta pyyhkeestä kylpytakin. Enää ei kostea koira kuivaa itseään sohvaan/sänkyyn/mattoon. Kun ei se turkki pyyhkeellä lähde täysin kuivaksi vaikka kuinka kuivaisi.

Koiran kylpytakkeja ja muitakin ommeltavia tekstiilejä saa tilattua: http://mursumamman.blogspot.fi/.

Tulevaisuus

Saanko esitellä:

Ella :

Ikää 28vrk.