Vihdoin koitti se pitkään odotettu päivä, kun saimme hakea Ellin kotiin.
Pentuarkea siis opettelemme. Mitä se sitten on?
Sitä, että pentu roikkuu lahkeessa. Vaikka itseasiassa Elli ei ole lähellekään niin paha lahkeessaroikkuja kuin muistelen Caran olleen.
Sitä, että jos pentu herää kun olen syömässä lounasta (tai mitä tahansa ateriia), on vaihtoehdot joko hypätä välittömästi kesken syönnin ulos tai siivota lätäkkö.
 |
| Pentuarkea |
Sitä, että on joku niin pieni, että pitää katsoa jalkoihinsa.
 |
| Rankkaa tää lasten vahtiminen |
Sitä, että kun avaat oven, ovella oleva pentu ei osaa kiertää aukeavaa ovea, vaan väistää kohti tulevaa ovea ja jää aina oven taakse ihmettelemään, että eikö tästä pääsekään sisään? Minne se Cara jo meni?
Ellin elämää voitte seurata http://ellinelamablogi.blogspot.fi/
Tämä blogi jatkaa Caran omana blogina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti