20111127

Leluja

 Lumes kirjoitti blogissaan lempileluistaan ja ihan silkasta uteliaisuudesta testasin tätä samaa. Ennakkoveikkaus oli, että koira nappaa ensimmäiseksi ison tennispallon. Tässä siis meidän lelukasa ennen koiran saapumista huoneeseen. 
Mikään leluista ei ole koiran saatavilla 24/7. Se vain särkisi ne tai vartioisi niitä. Meillä leikitään leluilla ainoastaan emännän aloitteesta ja/tai emännän kanssa ja sekin tapahtuu useimmiten ulkona. Koira siis on tottunut, että lelun saadakseen pitää tehdä ensin vähän jotain. Parillisista leluista poistettiin toiset eli jokaista lelua jäi lattialle vain yksi, ja sitten päästettiin koira sisään:
 Ensin piti tutkia koko kasa läpi sen näköisenä, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Miten nää voi olla tässä tyrkyllä ja vieläpä ihan ilmaiseksi.


 Ja voittaja on: pieni tennispallo. Ei menny emännän veikkaus ihan kohilleen.




Hyvänä kakkosena iso tennispallo, joita olikin sitten jäänyt kasaan kaksin kappalein. Tämän koira tosin ehti viedä kasaan takaisin, kuunekka se takavarikoitiin.

 Ja numero kolme: jalkapallo kangasrievulla.

Neljänneksi tuli sählypallo. Vai tuliko? Se tiputettiin parin puraisun jälkeen takaisin kasaan...

 Pyörii hyörii mitä tästä ottas...


Viidenneksi tuli  maastokuvioitu pehmokuutio. Se tosin on ollut koiran leikissä tyyliin kerran ja on jo nyt sisuskalujaan ulostava...


 En ihan kerennyt napata kuvaa kuutiota kantavasta koirasta. Kuution se piilotti sohvan alle, eli poseerauskuva jäi nyt saamatta.


 Kuudentena yllätyshäviäjä: wubba!


 Sitten löytyi hakujen ilmaisutreeneihin meillä käytettävä täyskuminen patukka.


 Se tuli käteen asti ja sitten piti vetää ja voittaa.


 Ai niin täällä oli tää sählypallo.



Nää lelut saa maata tässä. Ne ei ole kiinostavia niin kauan, kun ne ei liiku. 

Vaan kun pois rupesin korjaamaan, tarrasi kii joka ikiseen.


Haku

Metsässä taas käyty hakuilemassa, tällä kertaa sillä erotuksella, että Cara ei ollut aikaisemmin tavannut ketään maalimiehistä. Vaan eipä tuo menoa haitannut. Etsi, löysi ja tykkäsi. Edes ventovieraan miehen kanssa leikkiminen ei tuottanut Caralle minkäänlaisia vaikeuksia. Ja täähän oli eka kerta, kun se löysi metästä miespuolisen ukon.

Siitä on tullut mahdoton kyylä. Hakujen jälkeen päästi irti metsään ihan vaan hengailemaan, niin mun jaloissahan se hengasi. Välillä tutuki jonkun hajun ja sitten taas: "mamma mitä tehtäis?". En toki pistä yhtään pahakseni moista. Helpottaahan se elämää, kun koira ei lähde useiden satojen metrien päähän.

20111126

Huomautus

Haluaisin huomauttaa, että kaikki tässä blogissa kirjoitetut jutut ovat minun mielipiteitäni. Tai minun kokemukseni asiasta. Eivät siis todellakaan ainoita totuuksia tai mitään vastaavaa. Älkää hyvät ihmiset missään nimessä ottako mitään täysin todesta! Pohdin, vertaan ja kärjistän. En halua mollata ketään ja oppiminen lähtee ihmetyksestä! En vertaa koiria, enkä ihmisiä, (jokainen on hyvä ja paremmuusjärjestykseen asettaminen on tuomareiden tehtävä) vaan asioita ja tapoja. Jokainen tekee niinkun parhaaksi näkee ja jos minä en sitä ymmärrä, niin eikö se ole täysin minun murheeni???

Jokainen kouluttaja ja jokainen koira on erilainen! Jos ilmaantuu herneitä nenään, niin suosittelen lämpimästi lopettamaan tämän blogin seuraamisen!

20111123

Koulutusvinkkejä(kö)

Kaikkea kuulee, kun vanhaksi elää. Tässä muutamia satunnaisessa järjestyksessä. Menestyviltä kouluttajilta kuulee todella kummallisiakin juttuja ja toisaalta taas aloittelijoilta hyviäkin vinkkejä. Osan kanssa olen samaa mieltä, toiset taas eivät oikein aukene...

Nämä ovat koiraihmisiltä kuultuja vinkkejä (kukin valitkoon ihan itse, mitä haluaa uskoa ja mitä ei) :

Juoksuista narttua ei kannata kouluttaa.

Vieraiden ihmisten luo menevä koira pitää säikäyttää pois vieraan luota kolinapurkilla. (vieras kolistaa/heittää purkin), jolloin koira palaa omistajan luo.

Koiralle ei kannata treenata paikoillaanmakuuta huonossa säässä.

Koiralle ei kannata/kannattaa olla inhottava, jos se ei tottele.

Ensimmäinen asia, mikä harrastavan omistajan pitää opetella, on koiran palkkaaminen koiran mielestä hyvin. Toinen on palkan ajoitus ja suunta.

Kadulla ei kannata reagoida vastaantulijoihin, vaikka koira reagoisikin.

Käskyjä ei kannata jankuttaa.

Koiran onnistunut palkkaus näyttää siltä, että ei-koiraihmisen/aloittelijan tekee mieli soittaa mielisairaalan pii-paa-auto noutamaan omistaja hoitoon.

Koiran mielestä paikoillaan seisova, koiran nimeä huutava ihminen ei ole ympäristöa kiinnostavampi.

Koiraa ei kannata pentuna päästää kaikkien luokse nuuskimaan edes sosiaalistamismielessä.

Koira osaa palkata itse itsensä.

Koira on itsekäs: se ei tee mitään, mistä ei ole sille itselleen hyötyä.

Harrastuskoiraksi suunniteltua pentua ei kannata pitää enempi koirien, kuin ihmisten seurassa.

Ei ole ongelmakoiria. On vain koiraongelmia. .

Kaikille saman rotuisille koirille sopii samat koulutusmetodit.

En tiedä teistä, mutta ainakin meillä ongelmien syy on AINA hihnan tämä pää! Koira on koira, ja jos se ei osaa käyttäytyä niinkuin omistaja haluaa, kannattaa katsoa peiliin ja miettiä koulutuskäytäntöjään! Ja ennen kaikkea: ei koskaan kannata suorilla uskoa mitään, mitä joku toinen käskee tehdä! Aina pitää ensin miettiä omaa koiraa.

Henkilökohtaisesti:

En usko, että juoksuista narttua ei pidä ollenkaan kouluttaa. Miksi ei? Nehän on vaan juoksut, ei se koira ole sairas! Sen sijaan kannattaa katsoa MISSÄ juoksunarttua kouluttaa. Caran kanssa mentiin ryhmäkoulutukseen jossa oli ennätyspaljon koiria. Se ei ole ikinä ollut niin monen koiran ympäröimä. Cara paineistui ja palasi siihen ensin oppimaansa, eli seurasi poikittain. Juoksuissa se on jotenkin herkempi. Mutta ei ne juoksut sitä koulutusta estä. Pitää vaan katsoa, ettei niiden aikana laita koiraa liian pahaan paikkaan. Ja toisaalta, enhän minä voi varmaksi sanoa, että ne oli ne juoksut jotka aiheutti sen paineistumisen. Se on vain arvailua. Voihan vika olla hermorakenteessakin. Mene ja tiedä ja kokeile samaa ilman juoksuja!

En usko, että huono sää on hyvä perustelu maassa makuun välttämiselle. Monestikko kokeessa on hyvä sää???

En usko että käskyn noudattamatta jättäminen kanttaa painaa villasella. Silloinhan korvattomuudesta tulee koiralle kannattavaa. Menisitkö itse töihin, jos voisit sen sijaan tutkia kavereiden kuulumiset ja pomo vaan kiljaisis pari kertaa ja sitten kohauttaisi hartioitaan, että aha, se ei tuu eikä tee, pitäähän se silti ruokkia. Menisitkö? Meillä on säännöt, joita on noudatettava, tai muuten tulee sanomista vaikka nyt sen pomon taholta. Sama pätee koiraan. Jos sille on opetettu, mitä käsky tarkoittaa, on pomolla (omistajalla) oikeus vaatia sen noudattavan käskyjä. Mitä järkeä on opettaa koiralle että "tänne!" on tänne vain silloin kun koiraa itseään huvittaa???

Enkä usko, että suurelle osalle koiria olisi yhtään hyvä idea näyttää, miten pelottava vieras ihminen voi olla. Millä varmuudella koira tulee takaisin omistajan luo säikähdettyään vierasta purkinkolistajaa? Voiko olla aivan varma siitä, että koirasta ei tällä tavalla tule ihmisarkaa? Ja rodusta riippuen, voiko olla varma ettei koira mene päin? Nimimerkillä ihmisaran koiran omistaja. Eikä Millaa todellakaan ole säikytelty millään noin rajulla. Sen ihmisarkuus oli omistajan tietämättömyyden ja onnettoman sattuman summa. Voin vaan kuvitella, millainen se olisi tänäpäivänä, jos se olisi säikytetty pois vieraan luota kolinapurkilla. Tai siis lähinnä, olisiko se hengissä, vai pitänyt lopettaa pahan ongelmakäytöksen vuoksi...

Tein sen virheen, että päästin Caraa pikkupentuna nuuskimaan lähes kaikkien luo. Arvelin, että siitä ei saa tulla Millan kaltaista... Ja nyt olen joutunut katumaan tuota päätöstäni. Koira ei voi ymmärtää, miksi ihmisiä ei saa nuuskia/moikata... Lenkillä erehdyt kerran vilkaisemaan vastaantulijaa niin että koira sen huomaa, niin se on heti sitä mieltä, että tää pitää moikata... Jos taas onnistut kävelemään ohi niin, ettet vilkaise vastaantulijaa ollenkaan vaan teeskentelet, ettei häntä ole olemassa, koira menee nätisti, ilman mitään ongelmia...

20111118

Kehut ja moitteet

Koirani salakuuntelee mua ja lukee mun viestejä...

Kehuin eilen treenikamulle netin keskustelussa, että koira on alkanut kuunnella mua ja lähtiessään ryntäämään ihmistä kohti, tekee täyskäännöksen mun kutsusta. Eikä siis mene ilman lupaa kenenkään luo.

Noh mentiin iltasella käymään pikaisesti kentällä... Siellä valitin treenikamulle (eri henkilö kun aikaisempi) että koira ei enää seuraa kunnolla vaan painaa/vinottaa/katselee minne sattuu. Koira oli autossa, eikä sen pitänyt kuulla tätä.

Ja mitä tekee koira! Ensitöikseen ryntää treenikamun luo mun huutoja kuulematta... Ja sitten seuraa kun unelma...

20111104

Kyselyikä

Tuli käytyä ihan perus remmilenkillä. Musat korville, volyymi kaakkoon ja menoksi niin lujaa kun jaloista lähtee! Jossain vaiheessa totesin, että ne musat oli TOSI hyvä idea. Koira reagoi aivan kaikkeen vähänkin epätavalliseksi katsomaansa, kuten nastarenkaisiin, kohti kumartelevaan reppuaan penkovaan mieheen, vastaantulijan taskulamppuun (no okei, tässä kohtaa reagoin minäkin, kävelimme sentään kadulla), jne. Joka ikinen kerta ja ties kuinka monta kertaa muulloinkin koira kysyi minulta mitä tehdään. Minä koitin painella eteenpäin en-nää-en-kuule-periaatteella. Missään kohtaa ei ole tarkoitus vahvistaa koiran ympäristöön kokemaa epävarmuutta, vaan näyttää sille, että nää on ihan peruskauraa, ei niistä tartte välittää. Tulevaisuus näyttää, kuinka hyvin onnistun...

20111103

Yllättävän hankalaa perushömppää

Emäntä ajatteli pitää taukoa tottelevaisuudesta ja valitsi tämän päivän aivojumpaksi hömppää. Hömpällä tarkoitan arkielämän sujumisen kannalta tarpeettomia temppuja. Parempaakaan en keksinyt, joten arvelin opettaa koiralle perustemppujen perustempun: tassun antamisen.

Aikaisenpien oppilaiden kohdalla ko. temppu on ollut suhteellisen helppo. Makupala vaan piiloon nyrkkiin ja jossain vaiheessa (yleensä aika nopeasti) koira on koettanut saada makupalan tassullaan.

Vaan ei Cara. Se kokeili kaikki mahdolliset osaamansa tottisliikkeet ja kun namia ei herunut, piti kokeilla monta minuuttia silmiin tuijotuskin. Ei elettäkään että olisi tassuaan edes pikkuisen nostanut. Sitten alkoi mennä mielenkiinto, ja odottamisen sijaan oli pakko alkaa pikkuisen tehdä jotakin. Koiran tarjonta ei ole paras mahdollinen heti kentällä juoksemisen jälkeen. Koetin "härnätä" tassun nousemaan tekemällä nyrkillä äkkiliikkeitä. Siinä vaiheessa kun koiran silmät alkoi olla teelautasen kokoiset, katsoin parhaaksi lopettaa. Nyrkin korkeuden vaihtelut aiheuttivat maahanmenon tai hypyn. Maahanmenoa koira koetti myös kyljelleen ja sai siitä naksun, vaikka se ei alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunutkaan. Opetetaan nyt sitten vaikka se kuoleminen tässä myös, arvelin. Lopulta palkkasin sen kahdesti pikkuhypystä kun tassu osui käteeni. Sitten laitoin käden koiran päälaen korkeudelle. Ensin yritti nuolla, sitten lähti puoliksi hyppäämään nostaen tassun kädelle - naks! Parilla toistolla sain käden normaaliin korkeuteen eli koiran pannan tasalle. Joka kerta se koetti saako namin ihan vaan nuolemalla, mutta alkoi kerta kerralta nopeammin nostaa tassun käden päälle. Lopuksi ohjasin sen vielä kyljelleen ja palkkasin siitä. Eli vartissa tuli opetettua kahden tempun alkeet!

20111101

Tunnustus

Talven Tarmo&Boss antoi meille A Blog with Substance-tunnustuksen. Kiitämme tästä kunniasta ja ensimmäisestä tunnustuksestamme. Mukavaa että luette blogiamme ja teidän kuulumisianne on myös kiva seurata.


Tätä tunnustusta jaetaan eteenpäin seuraavin säännöin:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Jaan tunnustuksen eteenpäin Susikairaan, Karvahelvettiin ja Indianalle. Nyt täytyy tunnustaa, että aika ei yksinkertaisesti riitä seuraamaan useampaa blogia. Nämä on ne joita aktiivisesti seuraan, ja jotka tän ansaitsee. 

Kahdeksan satunnaista asiaa:
1. Vaikka ehkä vaikuttaa, että me treenataan ihan hillittömästi, ei asia näin ole. Tää emäntä tekee kolmevuorotyötä. Joten usein ne treenit on jotain pikkupuuhastelua lenkin ohessa tms. Lenkit kun kuitenkin on pakko tehdä.

2. Olen laiska siivoomaan, ja nurkissa onkin varsinkin näin karvanlähtöaikaan hillitön lauma villakoiria sekä tarpeet useampaankin hiekkakakkuun.

3. Olen huono suunnittelemaan treenejä etukäteen.

4. Caralle ei ole opetettu ainoatakaan hupitemppua. Emäntä on liian tosissaan keskittynyt vaan tokoon... (tää pitää korjata!!!)

5. Meillä oli joskus papukaijoja, ja ehkä joskus tulevaisuudessa semmoinen ois taas kiva saada.

6. Pelkään jatkuvasti, että vahingossa opetan koirastani remmirähjän, jota se ei vielä (luoja kiitos ja puun koputus) ole.

7. Joskus sitä luuli, että vain koirien hömppäjuttuihin (timanttivaljaat, vinkulelut yms) saa uppoamaan vaikka kuinka paljon rahaa. Vaan eih! Kyllä ne on ne "oikeat" treenitarvikkeet mitkä maksaa maltaita...

8. Hurahdin rotuun ja aina kun törmään uuteen koiraan, tarkistan sen sukutaulun. Ihan siis vaan mielenkiinnosta.