Emäntä ajatteli pitää taukoa tottelevaisuudesta ja valitsi tämän päivän aivojumpaksi hömppää. Hömpällä tarkoitan arkielämän sujumisen kannalta tarpeettomia temppuja. Parempaakaan en keksinyt, joten arvelin opettaa koiralle perustemppujen perustempun: tassun antamisen.
Aikaisenpien oppilaiden kohdalla ko. temppu on ollut suhteellisen helppo. Makupala vaan piiloon nyrkkiin ja jossain vaiheessa (yleensä aika nopeasti) koira on koettanut saada makupalan tassullaan.
Vaan ei Cara. Se kokeili kaikki mahdolliset osaamansa tottisliikkeet ja kun namia ei herunut, piti kokeilla monta minuuttia silmiin tuijotuskin. Ei elettäkään että olisi tassuaan edes pikkuisen nostanut. Sitten alkoi mennä mielenkiinto, ja odottamisen sijaan oli pakko alkaa pikkuisen tehdä jotakin. Koiran tarjonta ei ole paras mahdollinen heti kentällä juoksemisen jälkeen. Koetin "härnätä" tassun nousemaan tekemällä nyrkillä äkkiliikkeitä. Siinä vaiheessa kun koiran silmät alkoi olla teelautasen kokoiset, katsoin parhaaksi lopettaa. Nyrkin korkeuden vaihtelut aiheuttivat maahanmenon tai hypyn. Maahanmenoa koira koetti myös kyljelleen ja sai siitä naksun, vaikka se ei alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunutkaan. Opetetaan nyt sitten vaikka se kuoleminen tässä myös, arvelin. Lopulta palkkasin sen kahdesti pikkuhypystä kun tassu osui käteeni. Sitten laitoin käden koiran päälaen korkeudelle. Ensin yritti nuolla, sitten lähti puoliksi hyppäämään nostaen tassun kädelle - naks! Parilla toistolla sain käden normaaliin korkeuteen eli koiran pannan tasalle. Joka kerta se koetti saako namin ihan vaan nuolemalla, mutta alkoi kerta kerralta nopeammin nostaa tassun käden päälle. Lopuksi ohjasin sen vielä kyljelleen ja palkkasin siitä. Eli vartissa tuli opetettua kahden tempun alkeet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti