Remmilenkit ei riitä Caralle pitemmän päälle. Tämähän oli tiedossa jo etukäteen juu. Mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa koira pitäisi päästää juoksemaan, mutta se ei välttämättä tule kutsusta luo... Niimpä alamme vääntää rautalangasta ja toivomme kovasti ettei tarvitse alkaa vääntämään ratakiskosta, vaan oppisi vähemmällä... Hankimme 10m liinan ja sillä varmistamme sen, että koira ei pääse vahvistamaan itselleen tottelemattomuutta. Luoksetulon ehdoton opettaminen on työläämpää koiralle, joka palkkautuu toisista ihmisistä, tuulessa lentävistä roskista yms... Helppohan se oli opettaa semmoselle jota ihmiset ei kiinnosta ja joka ei tykkää jahdata kaikkea tuulen mukana lentävää...
Aamulenkin ohituksista koira ansaitsee kouluarvosanan 9. Koko lenkin aikana tuli vastaan 2 koiraa. Toinen oli ok, toinen rähjäsi. Koira joka käveli kunnolla, oli helpohko. Cara oli kiinnostunut, mutta ei vetänyt. Kerran koitti josko olisi rynnännyt, mutta sain estettyä. Remirähjä oli pelottava, sen ohi mentiin karvat pystyssä, vähän sen oloisena että rynnätäkkö eteen vaiko taakse, mutta hyvässä hallinnassa. Ei se tunnu tekevän paljonkaan eroa siinä, tuleeko vastaan ihminen vai ihminen+koira. Molemmissa tapauksissa on kiinnostunut ja menisi moikkaamaan, mikäli se olisi sallittua.
Emännällä oli pokassa pitelemistä, kun ohitimme edellämme meitä hitaammin kävelleen miehen. Aluksi ohituksesta ei meinannut tulla mitään, kun Cara alkoi kiihtyä edellämenijän lähestymisestä. Sain sen kuitenkin aisoihin ja ohitimme miehen. Koko ohituksen ajan Cara kyttäsi silmä kovana miestä. Se haki rattaista semmoisen raon että näki rattaiden ali ja tuijotti miestä. Joutui kävelemään pikkuisen kyyryssä rattaiden ali nähdäkseen. Pääsimme onnellisesti ohi. Liekö mies sitten päästänyt jonkin äänen tms. kun äkkiä Cara keksi että nyt rynnätään moikkaamaan. Onneksi huomasin sen aikeet ajoissa ja estin ryntäyksen. Ei se olisi miehen luo enää yltänyt, mutta eipä ole tarkoitus säikytellä ketään. Minkä lie hillumisvaihteen sitten vetänyt päälle kun piti pomppia ja loikkia ja otti sitten sopivasti juuri silloin kohdalle osuneen kävyn suuhunsa ja sillä biletti. Ihan hassu!
Ei ole sieltä temperamenttisimmasta päästä tämä otus (en olettanutkaan sen olevan). Joku joskus sanoi että kovasti temperamenttinen koira säikähtäessään hyppää komean loikan, korkealle ja kovaa, vähemmän temperamenttinen vain säntää karkuun, jos sitäkään. Cara säikähti tänään aamulenkillä parikin kertaa. Eka semmoista likaisen mustaa lumimöykkyä ja toisella kertaa kantoa. Käveli kohdalle, huomasi möykyn ja ryntäsi hihnansa päähän emäntää ikävästi nykäisten. Ryntäsi kyllä lujaa, mutta ei hypännyt minkäänlaista ilmaloikkaa. Ryntäystä seurasi nuuskimaan meno. Koira oli jo nuuskimassa mörköä, ennen kuin emäntä ehti edes rekisteröidä, mitä se säikähti. Rohkea =)
Lisäys:
Käytiin illalla metsässä kera 10m liinan. Cara ryösti Millalta patukan ja lähti yksinään bilettämään. Kutsuin, lähti tulemaan juosten kohti, kävi lähellä ja pyörähti karkuun. Jalka liinan päälle, jyrkkä "ei!" ja uusi kutsu. Ja jopas tulikin kauniisti. Nakkia suuhun ja vapautus! Pienestä se on kiinni, vaan parempi puuttua tilanteeseen nyt, ettei mene pahemmaksi. Ihan onnessaan juoksi liina perässä laahaten. En pitänyt liinan päästä kiinni, vaan se oli vain varmistamassa edellä kuvatun kaltaiset tilanteet ja jos koira olisi päättänyt lähteä etemmäs, olisin saanut sen helpommin kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti