Kävimmä tänään oikuttelevasta säästä huolimatta metsälenkillä. Taivaalta tuli vuoron perään auringonsäteitä, vettä, räntää, rakeita ja tiskirättejä. Koirat irti. Otettiin siinä muutama piiloleikkikin koirien kanssa. Metsään oli eksynyt myös lenkkeilijä, asia, johon ei oleta ekana törmäävänsä vappuna. Huomasin kyllä auton ja mietin, että minkähän puskan takaa kohta putkahtaa ja minkä näköinen menijä. No putkahtihan sieltä sitten semmoinen vanhempi mieshenkilö. Koirat läks kohti, jolloin minä älähdin molempien nimet. Juu pitäisi keksiä ja opettaa se yhteiskomento, että tulisivat molemmat yhtä aikaa yhdellä sanalla. Cara teki näyttävän U-käännöksen ja kiisi luokseni. Palkaksi lihapaloja ja lentäviä asioita (käpyjä ja keppiä). Millakin tuli ihan hyvin luokseni, mutta mienasi pariin otteeseen rynnätä uudestaan kulkijan luo haukkumaan sen pataluhaksi. Sain sen kuitenkin komentooni. Cara oli jännä. Se kerran luokseni tultuaan ja siitä ison palkan saatuaan, ei ollut enää näkevinään koko kulkijaa, vaikka Milla sen useamman kerran ilmoitti ja muutamaan otteeseen kohti lähti rynnimään.
Millan vaivat on toistaiseksi taakse jäänyttä elämää. Siltähän meni niska-hartiaseutu jumiin pakkasilla todella herkästi. Ei puhettakaan että olisi voinut mitään lelulla leikitystä tehdä, vaikka oli takki päällä. Pakkasten loputtua se on kokoajan vaan parempi. Tänään se jopa juoksi ihan huvikseen Caran perässä. Cara siis vetää metsässä isohkoa ympyrää silkasta juoksemisen ja elämisen riemusta. Selvästi näkee, miten se taas nauttii elämästään, kun mihinkään ei koske. Ja toisena puolenahan oli että Milla rukan pää vaati tekemistä, mutta kroppa ei juuri mitään sallinut tehdä. Nyt kun kroppa ei enää jumi vastaan, se voi juosta ja loikkia mielensä mukaan.
Huomenna mennään mätsäreihin, saa nähdä millainen show siitä tulee......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti