Oikea etujalka - tarkkailuviikko

Tiistaina aamulla soittelin meitä hoitaneelle lääkärille, että mitäs tehdään, koira ei oo enää pipi. Annetaan tulehduskipulääkettä varmuuden vuoksi (nivelen tulehduksen estämiseksi?) kaksi päivää. Okei, näin tehdään. Jo tiistaina illalla ja varsinkin keskiviikkona koirani ei ollut enää ollenkaan oma ihana itsensä. Oli kuin joku olisi vaihtanut meille yltiörauhallisen, melkein vietittömän eläimen, joka ainoastaan näytti Caralle. Seurakoirana ihanteellinen, mutta kun on kerran tottunut vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin, ei osaa ilman olla! Työntekokaan sitä ei juuri kiinnostanut. Emännän kuningasidea oli käyttää rauhallisuutta hyödyksi ja opettaa koiralle noutokapulan pitäminen suussa paikoillaan emännän edessä istuen. Koira tuumi et pidä itte. Huolestuin ja olin jo soittamassa lääkärille, kun älysin lukea lääkkeen pakkausselosteen. Yleisenä haittavaikutuksena apatiaa... Juu nii näkyy! No torstaina koira ei sitten enään saanut lääkettä, olihan varvas pysynyt hyvänä alkuviikon ja emäntä oli kurkkuaan myöten täynnä koiran tylsää käytöstä. Illalla koira oli jo vähän reippaampi ja veti pienen juoksuringin silkasta elämisen ilosta ja viimeistään perjantai-iltana oli täysin oma itsensä. Lauantaina se jätti varpaansa etupihan puisen portaan lautojen väliin ja huuti kun syötävä, kun jäi jumiin. Pääsi irti ja meno Millan perään jatkui, kuin ei mitään. Myöhemmässä tarkastelusta koiran jalasta löytyi - ei mitään. Terve! Sunnuntaina isäntä kävi koiran kanssa 10 km juoksulenkin, eikä se edelleenkään arista yhtään jalkaansa. Nyt siis päästiin vähällä (mitä nyt on lääkekaappi koiran turhia lääkkeitä täynnä kun meillehän oli määrätty se 3 viikon kuuri + antibiootit varalle...).  Seuraavaa tapaturmaa odotellessa...