Kyllä seefferin omistaminen on kivaa... Isäntä meni koirien kanssa metsään. Päästi ne autosta vapaaksi ja oli kuuleman mukaan ehtinyt ottaa noin kymmenisen askelta, kun havaitsi Caran hävinneen... Koiraa ei näy, ei kuulu vaikka kuinka huutelisi. Oli sitten kiivennyt viereiselle mäelle arvellen, että jos koira on mäen takana, se ei kuule mäen alta huudeltuja kutsuja. Koira oli ollut kadoksissa reilun 10 min ja sitten ilmestynyt kuin tyhjästä takaisin. Taivaastako se tipahti? Ehjän oloinen koira läähätti sen minkä ehti, eli oli siitä päätellen juossut (jyrkkämäkisessä maastossa) lujaa ja pitkään...
Minun veikkaus asiaan on, että koira on yhyttänyt paskapusikosta jäniksen. Hemmetti sen piti olla paimen, eikä ajokoira... Ajokoira (kuten Milla) sentään pitää ajaessaan meteliä, eikä ympäristöltä siis jää epäselväksi missä se menee... Vaan tää paimentava peto ajaa ihan hiljaa... Sitten vasta jos ajettava on kissa joka kiipeää puuhun, irtoaa matala saalishaukku... Jäniksen sattuessa kohdalle- ei pihaustakaan... Ei edes lähtökarjaisua...
Kotiin saapuva koira läähätti edelleen suhteellisen paljon ja oli fyysisesti väsyneen oloinen. Jonkun aikaa maattuaan se ei enää kävellyt normaalisti vaan otti takajaloillaan normaalia lyhyempiä askelia. Isäntä kävi koiran kanssa palauttavan hihnalenkin. Nyt se kävelee normaalisti. Tuossa odottaa ruokaa, vaan joutuu odottamaan vielä parisen tuntia...
Voi ei. Meidän seefferin ketale, jonka yksi tuhansista ominaisuuksista on myöskin ajokoiraksi muuntautuminen, pitää onneksi ääntä vetäessään p*skarallia pupun perässä. Mutta toivottavasti saatte koiran kuntoon, uusimmasta päivityksestä tosin selvisi että koira ei ainakaan itse edistä sitä :D
VastaaPoistaYritämme kovasti, joskin välillä näyttää, että liikunnan puute ottaa koiran pääkopan päälle...
VastaaPoista