Käytiin taasen hakutreeneissä. Ukot paineli metsään ja minä hain Caran. Kokeiltiin, josko se lähtisi ukolle ilman mitään apuja. Ja lähtihän se. Hetken kiersi, teki nenätöitä oikein kunnolla ja löysi. Toinen ukko otettiin samalla tavalla ns. pimeänä ja sekin löytyi. Kolmas oli syvässä montussa, ja arvelin, että ei tehdä kokonaisuutena liian vaikeaa treeniä ja otimme haamun. Ukko löytyi. Neljäs ukko oli hippaleikkiä, eli mitään ei tarvinnut etsiä, ukko vain paineli metsässä koiraa karkuun ja kun koira saavutti, mätti käpyjä menemään. Kyllä oli kakara väsynyttä koiraa tuon urakan jälkeen.
Emäntä oli kahdelle seuraavalle koiralle hippaukko. Vissiin juoksemiseni metsässä näyttää jokseenkin hassulle tai jotain kun porukalla oli hauskaa. Hyvähän se on, että ihmisillä hauskaa on, hauskaa oli minullakin. Juokseminen on yllättävän mukavaa. En siis yhtään tykkää juosta kadulla kuntolenkillä, tylsää! Mutta metsässä koiraa karkuun: tosikivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti