Naapurimme on käyttäytyny enemmän ja vähemmän arveluttavasti sen jälkeen kun kuuli meidän pentusen rodun... Eilen oli sitten kaiken huippu kun hän oli autollaan ja näki meidän tulevan pihaan. Kyykistyin selvittämään hihnan Caran jaloista ja sivusilmällä näin miten naapuri luikki mahdottomalla kiireellä huoltorakennuksen nurkan taa. No me kävimme huoltorakennuksesta postilaatikostamme postin ja kävelimme takaisin omaan pihaan. Ja naapuri juoksi huoltorakennuksen takaa omaan asuntoonsa heti kun kuuli meidän olevan oman pihamme puolella... Ja kaiken tämän hän teki semmoisella kiireellä ja salamyhkäisen näköisesti, ettei jäänyt epäselväksi mitä siinä oltiin karussa: Caraa!
Aamulla sitten saavuimme lenkiltä pihaan ja hän jäi nalkkiin. Oli pihan semmoisessa kulmassa ettei päässyt karkuun minnekkään suuntaan. Oli kyllä hiukan sen näköinen että yritti livahtaa autojen väliin mutta vissiin toinen naapurimme jotain sanomalla esti sen. No sitten piti haukkua meille, kun kävelimme kohti. hoh hoijaa... Cara meni tervehtimään molempia naapureita. Toiset naapurit tervehtivät koiraa asiallisesti, onhan cacara heidän mielestään kiva koira. Tämä rodun nimeä (mainetta) pelkäävä naapuri sen sijaan sanoi vain sanallisen moi ja heti perään "menehän nyt siitä"... Ja taas saatiin kuulla, miten siitä tulee iso ja vahva vahtikoira isona... Juu tuleehan siitä, mutta ei sen pitäisi tuota yhteistä pihaa vartioida, kun pienestä tottuu että siinä menee porukkaa ja että nämä naapurit kuuluvat kalustoon. Eikä sitä varsinaiseksi vahtikoiraksi otettu. Se ominaisuus vaan nyt tulee kylkiäisenä kun tuon rotuisen ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti