Cara oli mukana sukuloimassa. "Mummolasta" löytyy kaksi shelttipoikaa. Ja Cara ei pelkää mitään... Ei edes täyttä hammasriviään esittelevää sheltti urosta... Se luottaa täysin siihen, että ei se toinen päälle tule, kun vähän painaa päätä alas ja menee hiukan matalammaksi. Sitä hammasriviä voi mennä nuolemaan. Ja jos ei nuolemalla lopeta irvistelyään niin sitten heitetään tassu päin näköö. Juu, ei loppunut irvistely sittenkään! Ja kun pojan hampaat häviää näkyvistä, niin sitä päin voi juosta ihan täysiä... Cara on kuitenkin (shelttien onneksi) vielä toistaiseksi niitä hiukan pienempi ja kevyempi. Nuorempaa urosta, joka ei ole koskaan tavannut koiranpentua, mutta joka kyllä käyttäytyy muiden koirien kanssa hyvin, Cara näytti jopa vähän kiusavan. Uros kun oli jokseenkin epävarma, että mikäs kummajainen se tuo on. Haisee koiralta, vaan ei aikuiselta. Poika makasi aloillaan niin tää menee siihen heittämään sitä tassulla. Ja kun hampaat ilmaantui näkyviin niin eikun uudestaan tassua päin näköö. Loppujen lopuksi se kuitenkin oli aina Cara joka (aikansa härnättyään) väisti. Vanhempi uros ei pennusta välittänyt. Paitsi kun pentu työnsi nenänsä liian törkeästi lähelle tms, niin se pisti pennun ojennukseen lyhyesti, mutta ytimekäästi. Hyvä oppitunti siitä miten vanhempien seurassa käyttäydytään.
Tässä Cara ja nuorempi sheltti Roope odottavat lupaa ottaa namit.
Cara osaa jo odottaa. Ruokakupin nähdessään ja ruokakupin pitelijän jäätyä paikoilleen se napsahtaa istumaan. Ruokakupin saa laittaa lattialle ja koira tietää, että sitä ei oteta. Luvan saa silmiin katsomalla, ja se katse tulee aika nopeaan. Onhan tytöllä kiirus syömään.
Luin blogin. Ihanat tekstit ja kuvat ja hienosti pieni edistyy ja oppii!! :)
VastaaPoista