Cara käveli eilen kaksi lenkkiä oikein mallikkaasti! No vastaantulijoita kohti toki veti, mutta muuten mentiin hihna löysällä. Kyllä sitä kannattaa jaksaa vaan jauhaa ja jauhaa, jossain vaiheessa ne tulokset tulee näkyviin. Toki meille vielä todennäköisesti takapakkia tulee, mutta nyt nautitaan tästä niin kauan kun tätä kestää. Vaikka pentu onkin pikkuinen, käy se jo käteen jos se koko lenkin vaan vetää. Kyllä oli hartioissa rento olo eilisen jälkeen.
Tänäaamuna onkin niin paljon pakkasta (-10 on tottumattomalle paljon) ettemme lenkille menneet. Toista kun paleli tassuista jo pikkuhetken kotipihalla olo. Cara pääsi livahtamaan oven välistä pihalle irti ja hetihän se oli naapurin takapihalla lapsia vasten hyppimässä. Ei kuullut emännän huutoja. No eipä siinä auttanut kuin käydä pelastamassa lapset villin pennun käsittelystä. Koira niskasta kiinni, kotiin kanto ja hihnan päähän haaveilemaan uudesta riehumisretkestä. Ja pitkään se jaksoikin haaveilla. Taisi olla LIIAN kivaa...... No uskoohan sen kun lapset kiljuen karkuun juoksee, että koirasta on kivaa jahdata ne kiinni ja kaataa... Eikä naapuri ymmärrä ohjeistaa lapsia että eivät juoksisi... On vaan näkyy aina ensimmäiseksi laitettava pentu hihnaan, kuunekka koskee ovenkahvaan. Sen verta nopea siitä on tullut.
Nyt se tuolla naudan sääriluun pätkää työstää. Oli sen verran virtaa että piti jotain keksiä siksi aikaa, että emäntä saa ruoan tehtyä, ettei iske hampaitaan mihinkään kiellettyyn. Tarvii päivällä ottaa pikkuisen tottista =) Nyt onkin ollut noin viikon tauko tottiksissa, kun kaikki energia on mennyt hihnalenkeillä käyttäytymisen opetteluun. Saa nähdä miten nyt sujuu kun taas aloitamme sitä päivittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti