Kotona

Ensimmäisenä aamuna pentu alkoi hyöriä ja pyöriä heti kun isäntä nousi ylös. Aamulla se leikki ja kun lapsi ilmoitti olevansa hereillä, Cara ryntäsi ensimmäisenä lapsen huoneen ovelle häntä kovasti vispaten. Iloisesti se hyppi sänkyä vasten, että huomenta! Aamupäivän emäntä sai suojella koiraa lapselta ja lasta koiralta. Cara tykkää mahdottoman paljon lapsesta. Kokoajan olisi antamassa pusuja ja sitten ne pusut menee näykkimiseksi. Ja lapsihan ei tietenkään tästä näykkimisestä tykkään. Myös lasta kiinnostaa koiranpentu ja sitä olisi niin kiva silitellä ja halia, jos se vaan suinkin antaisi. Kun pentu meni nukkumaan, menimme lapsen kanssa eri huoneeseen, koska lapsella oli suuri kiusaus mennä paijaamaan nukkuvaa pentua. Lelut menevät näiltä kahdelta vielä toistaiseksi sekaisin, joten emännän suurin homma on pitää koiran lelut koiralla ja lapsen lelut lapsella. Mutta kyllä ne vielä oppivat hahmottamaan, millä saa leikkiä ja millä ei, kunhan nyt vaan tiukasti pitää vedetystä rajasta kiinni. Hihnassa kävelyä opetellaan. Aamulla käveltiin postilaatikolle. Se olikin sitten ihan sopivan harjoitus ja takaisin päin pentu tuli sylissä, kun sitä alkoi paleltaa.