Oltiin pihalla ja heittelin Millalle palloa. Aina kun pentu poistui sopivat matkan päähän, lensi pallo poispäin pennusta ja Milla haki sen minun jalkoihini. Pitkäänhän tuota ei voi enää tehdäkkään, ettei tule vahinkoja jos pentukin alkaa juosta pallon perään. Nyt pentu ei vielä ehdi tajuta nopeasti lentävää palloa. Milla tuo pallon minulle aina kävellen, niin että jos pentu meni Millaa vastaan, ei tullut törmäystä. Milla pudottaa pallon minun jalkoihini, peruuttaa muutaman askeleen ja alkaa tapittaa minua silmiin. Se tapittaa minua niin tiiviisti, että Caran oli helppo ryöstää pallo melkein sen nenän alta. Cara lähti pää ja häntä pystyssä kantamaan palloa. Ja kun Milla meinasi tökätä palloa että enkö minä huomaa, ei pallo enää ollutkaan siinä ja koira meni ihan hämilleen. Muutaman metrin päässä pentu leikkii pallolla niin tyytyväisenä ja vanhus ravaa pitkin pihaa nenä maassa palloa etsien. Ja emännällä on hauskaa. Sisälläkin jos pennulle antaa pallon, se menee tökkämään sitä ja kun se lähtee pikku tökkäyksestä liikkeelle, alkaa "metsästys".
Kodinhoitohuone on eristetty muusta talosta lapsiportilla. Kun tahdon portin olevan auki, laitan sen väliin puukalikan. Pennun mokoma vaan oppi vetämään sen palikan siitä pois ja sulkee portin jatkuvasti jääden itse milloin millekkin puolelle. Portissa ei ole jousta vaan se heilahtaa omalla kevyellä painollaan kiinni, joten loukkaantumisen riski on (onneksi) olematon.
Cara osaa jo rauhoittua nukkumaan, vaikka isäntäväki olisikin esim. keittiössä ja se jäisi Millan kanssa käytävään/kodinhoitohuoneeseen. Nyt emäntä yrittää vahvistaa tätä menemällä koiran luo vain kun se nukkuu tai vähintään makaa. Silloin tällöin kuuluu vielä pieni protesti, että pentu olisi halunnut mukaan, mutta se ei enää kauan kestä. Täytyy vain tarkkaan pitää silmällä, että lapsi ei mene katsomaan mitä pentu mekkaloi ja näin vahvista metelöintiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti