Emäntä hommasi vanhan hiirimaton ja alkoi opettaa Millalle kosketusalustaa. No se ei käynyt niin helposti... Kokeilu Caralle osoitti, miten erilaisia koirat ovat. Cara yhdisti naksauksen ja herkkupalan nopeasti mattoon ja alkoi hakeutua maton päälle, vaikka mattoa siirsi. Noh, ompahan helppo sitten joskus tulevaisuudessa opettaa Caralle esimerkiksi ruutuun meno, mikäli semmoisen katsomme tarpeelliseksi.
Caran kanssa harjoittelimme myös erilaisten asioiden kantamista. Isännän avainnippu oli aluksi niin ikävän tuntuinen ja painava, ettei sitä pitkälle kannettu, mutta kun sillä vähän leikitteli, kantoi pentu sen jo reippaasti pitkääkin matkaa. Leikin jälkeen se myös etsi siltä näkymättömiin heitetyn avainnipun. Ensin juoksi monesti melkein vierestä ohi, mutta sitten huomaisi vissiin käyttää nenäänsä, löysi nipun ja toi sen lähettäjälle =)
Ulkona pennusta on tullut varovaisempi. Yksi päivä se metsässä irti ollessaan säikkyi lumista kiveä, jonka kylki paistoi mustana muun valkeuden keskeltä. Uskalsi kuitenkin loppujen lopuksi mennä katsomaan, mikä se siinä. Ja totesi että eipä hätiä =)
Mahdotonta vauhtia kasvaa. Takki, joka vasta äsken oli selästä liian pitkä, on nyt sopiva. Tarvitsee varmaan joululomalla ommella uusi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti