Kyllä tuommoinen paimenkoiran penikka tekee siivouksestakin kivaa! Cara oli ekaa kertaa samassa tilassa siivoojan kanssa. Aikaisemmin olen eristänyt koirat kodinhoitohuoneeseen etteivät tallo tiellä. Imuri oli kummallinen. Pikkusen sitä ois tehny mieli jahdata kun edes takas liikkui vaan piti nii pahaa ääntä ettei kuitenkaan oikein voinut jahdata. Luuttu sen sijaan oli kiva. Sitä piti pyydystää ja kun emäntä kielsi, piti kyllä hampaansa erossa, mutta jahtasi ja tassutti silti. Meinasi jopa sohvan alle perässä sukeltaa, hassu. Lopulta meni hermo kun ei saanut purra ja alkoi rähjäämään. Ei se ollut oikein haukkumista, ei murinaa vaan kaikkea mahdollista sekaisin.
Narupallon kanssa emäntä Caraa tuossa yksi päivä leikitti. Tarkoituksena oli ottaa saalisleikkiä kahdella narupallolla niin että kun koira palauttaa yhden, lentää toinen. Vaan tämäpä ei palauttanut. Se kyllä tuli pallo suussa katsomaan mikäs se siellä pomppii, mutta jahtasi toista palloa ensimmäinen edelleen suussaan. Toisen se yritti saada pyydystettyä kiinni tassuillaan. Meno oli siis melkoisen huvittavan näköistä kun pallo suussa, niska köyryssä menee ja tassut lentää vuoron perään korkealta korvien tasalta askeleen. Lopulta se kuitenkin aina tiputti suussaan olevan ja emännän piti olla skarppina, että lennätti sitten sen jahdatun juuri oikeaan aikaan pyydystettäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti