20110507

Kyllä kannatti pitää pentua pienestä asti mukana lasten leikeissä

Cara oli eilen ku paremminkii koulutettu koira. Käytii kaverilla kylässä. He asuvat melkeimpä keskellä metsää, lähintä naapuri ei näy, mutta kuuluu kyllä. Tytöt (Milla ja Cara) juoksivat irti niiden uroskoiran kanssa isoa rinkiä perheen pellolla ja metässä. Ja sit kun juoksukaveri alkoi väsyä ja pysyä meidä lähellä, kaverin lapsi (5v.) sit alkoi heittelee lumipalloja pihan viimeisestä penkasta. Cara jahtas palloa, ei menny lasta päin hyppii saadakseen pallon eikä pusuttelemaan, mitä vähä pelkäsin ja niitä asiasta varoitin. Se jopa istui kun sille täysin vieras ihminen pyysi, että sais pallon lentämään. Sitten se sai semmosen muovisen pallon ja toi sitä sille lapselle. Luovutuksessa on vielä toivomisen varaa, mutta kyllä se niiden yhteisleikki silti sujui tositosi hyvin. Kunnolla vietit käytössä ku eka juoksee toisen koira perässä ja sit kutsuttaessa luo saa patukkaa purra palkaksi käskyn noudattamisesta ja sit ku kaverin koira ei enää jaksa juosta nii sit palloja lentää Caralle. Ja Milla kaivo semmosen tukin siihe kevään viimeiseen lumipenkkaan.:D Nää oli vielä iha vauhissaan, ku kaverin koira oli jo iha tööt. Mut olipa meidän tytötkii sit iha tööt. Isäntä nauro, et ku minä olin illan töissä, nii hällä oli heleppoo ku koirat oli rauhallisia. Cara vaa aina perässä tuli ja asettu nukkuu sinne missä lapsi oli.



Sisätottiksissa Cara tulee perusasentoon, seuraa, kytkettynä seuraa käännöksiä ja avuilla istuukin kun minä pysähdyn. Tulee eteeni istumaan, siirtyy siitä perusasentoon. Viimeisenä otettiin sitten hiirimatolla merkille lähetys joka sujui melkein kuin tanssi. Eli otin koiran sivulle, heitin hiirimaton lattialle niin pitkälle kun se nyt lensi (tässä kohtaa meinasi rynnätä), odotin kontaktin ja annoin käskyn. Ja koira menee etutassu hiirimaton päälle ja jää odottamaan nakkia saapuvaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti