20110517

Haku

Eilen illalla oli ekat hakutreenit. Ryhmänvetäjä kyseli, miten Cara suhtautuu vieraisiin. Totesin, että se tykkää kaikista ja on aina menossa moikkaamaan kaikkia. Ei ole vielä tähän päivään mennessä pelännyt ketään. No kouluttaja oli kuitenkin, että kun tilanne on ihan uusi, niin otetaan varman päälle, ja maalimiehet jäävät lähelle namirasioiden kanssa. Kävin koiran autolta ja se meni itse etunenässä höseltämään ja nuuskimaan ja moikkaamaan kaikkia. Siinä vaiheessa ryhmänvetäjä oli että joo tää on selvä peli, eikun ukko kerrallaan kauemmas mehtään. Eka ukko meni metsään aika kauas meistä. Carahan oli heti perään menossa. Rauhoitin koiran ja lähetin sen. Se meni suorinta tietä maalimiehelle, moikkasi tämän ja alkoi sitten nuuskia omiaan. Tässä vaiheessa totesimme, että paikoillaan oleva namirasia ei koiralle riitä. Seuraava maalimies sai ohjeekseen tehdä namista saaliin. Se toimi pikkuisen paremmin. Minä kiljuin, että heitä käpy! Mutta kukaan ei vissiin uskonut että koira jollain kävyllä leikkisi, kun ei niitä käpyjä lentänyt.

Sitten ryhmänvetäjä meni maalimieheksi. Hän otti mukaansa patukan. Ensin hän kokeili namisaalista- ei toimi.  Minä olin lähtenyt maalimiehelle melko heti, kun koirani sinne ehti. Cara tuli mua vastaan kysymään lisäohjeita. Sitten maalimies kokeili sitä patukkaa - nappasi kiinni ja päästi heti menemään eli ei toimi. Siinä vaiheessa minä olin jo hänen luonaan kertomassa, että tää on saaliskoira, se ei tykkää kauheasti vääntää patukasta, heitä käpy (tai se patukka)! No lentihän se käpy, kun sitä tarpeeksi pitkään tarjosi, ja Cara ei muuta nähnytkään kun sen kävynheittäjän. Ryhmänvetäjä totesi vaan, että seuraavan kerran koiralle mukaan palloja ja palkataan kahden pallon leikillä. Ryhmänvetäjä oli myös, että onko koira pikkuisen epävarma, kun se pitää huolen siitä, missä mamma on. Juu oli se pikkuisen silleen, et mitä kummaa tää homma on, ja peitti pienen epävarmuuden höseltämisellä. Mutta sen lisäksi se on paimenkoira! Sen kuuluu pitää huoli siitä, missä tiimin toinen puolikas, eli mamma, on.

Tultin metsästä toisten luo, Cara moikkasi jälleen kaikki ja sai kehuja. Sitten ihmiset päätti, että lähdetään keräämään aluemerkit pois, Cara kun oli illan viimeinen koira. Cara oli ihan et mitä kummaa nyt tapahtuu. Porukka hajoo kaikki eri suuntiin. Minne kaikki menee. Hei älkää karatko! On se, paimenkoira.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti