Viimeviikolla mentiin metsätreeneihin, joissa ryhmän vetäjä ensitöikseen ilmoittaa, et P tekee meille jäljen. Ok, "vieraan" tekemä metsäjälki pitkästä aikaa, kuudella kepillä. Cara kun on ennenkin ajanut P:n tekemiä jälkiä. Sain kuulla jäljen olevan n. 600m pitkä, sisältäen kaksi kulmaa ja muutaman frolic-pätkän. Liikkeellä oli paljon marjastajia ja koiran lenkittäjiä, joten harhoihinkin oli erittäin suuri todennäköisyys.
Hiukan perhosia vatsassa lähdettiin jäljenajoon n 1,5h vanhenemisajan jälkeen. Eka pitkä metsäjälki moneen kuukauteen. Koira lähtee ajamaan häntä melko korkealla, arvoin jo, onko se jäljellä ollenkaan. Pellolla kun korkea häntä meinaa hävitettyä jälkeä. Vastaan tuli keppi, eli kyllä me jäljellä oltiin. Kepit 1 ja 2 ok, eka kulma ok. Sitten keppi kolme ja melko heti sen jälkeen koira lähteekin "kulmasta" oikealle. Perässä kävellyt jäljentekijä huikkasi, että nyt meni harhaan. No koiran oikaisu ja taas mentiin. Keppi neljä ja sen jälkeen olisi ollut tien ylitys, mutta koira nostikin jonkun harhan joka meni tien viertä. Taas koiran oikaisu ja tien ylityksen jälkeen mentiinkin pitkä matka. Piti jo koiraa muistuttaa, että tarkkana tarkkana. Jäljen tekijä oli yhdessä kohtaa sitä mieltä et nyt meni kulmasta suoraan. Vaan koira näytti siltä, että on tarkasti jäljellä, joten (onneksi) luotin koiraan. Muutaman metrin jälkeen se ajoi kulman. Keppi nro. 6 ja sitten kaiveltiin taskuja, että missäs lopetuspallo. Sitä ei ollut mukana, käpy ajoi saman asian. Keppi nro. 5 olisi kuulemma ollut melko heti tien ylityksen jälkeen.
Koira teki tarkempaa työtä kuin koskaan ja nosti kadonneen jäljen halukkaasti, eikä näyttänyt enää siltä et "jälki katos, nyt ollaan lenkillä". Kepit 5/6 - ihan huippu suoritus ottaen huomioon jäljen pituuden ja harhojen määrän. Ja kisoissahan ne kepit nro 1 ja 6 on vissiin ne tärkeimmät.
Eilen oltiin pellolla ryhmän kanssa. Koiralle muurijälki. Kaksi kertaa piti alussa "painaa jarrua", sen jälkeen koira ajoi tarkasti ja rauhallisesti koko 160 askelta ja 15 (suoraa) kulmaa.
Kyllä se jälkileiri keväällä oli parasta, mitä me ollaan ikinä koettu! Ja leirillä ohjaajan otsaan palanut huivin rajakin on hävinnyt. Ei siihen mennykään kun 2kk.
Uiminen lienee todella tehokasta koiralle. Ensin kunnon kohoamisesta antoi viitteitä uintiennätys. Käytiin järvessä "lenkillä". Minä kävelin ja koira ui vierellä. Sen piti päästä katsomaan mihin meidän seurassa ollut ihminen meni. Niimpä se lähti uimaan seuralaisemme perästä syvemmälle veteen. Pitkän matkan uituaan (matala ranta, jossa saa kahlata pitkälti, kuunekka on aikuisen uintisyvyydessä, eli vettä on rintakehään) pääsi tarkistamaan, että kaikki on ok, ja lähti uimaan rantaan päin välillä tarkastaen, että me varmasti tullaan perässä. Muutama päivä tämän jälkeen käytiin koiran kanssa pyörälenkki, joka myöhemmin mitattuna osoittautui 6 km mittaiseksi. Koira ravasi matkan helposti. Ja jaksoi vielä molempien reissujen jälkeen touhuta munansa kanssa pitkän tovin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti