Treenataan taas ja taas ja taas...

Jälkipuolella ollaan tehty omia treenejä milloin missäkin. Ryhmän treeneihin ei olla nyt kauhean monesti ehditty. Kesä on kiireistä aikaa... Nyt ollaan menossa kulmissa. Koiran vauhti on hidastunut selvästi ja ohjaajallakin on joku haju, miltä näyttää jäljen hukannut eläin. Enää koiraa ei tarvitse juoksuttaa 10 km ennen jäljelle lähtöä, että se keskittyisi. Kulmat menee jo ok, välillä jää yksi tai kaksi askelta kulman kärjestä syömättä, mutta en ole huolestunut moisesta. Keppitreeniäkin otin tuossa yksi päivä ihan niin, että kepit nurmelle, naksu käteen, kipollinen nameja puutarhapöydälle ja koira irti. Ilman mitään vihjettä se toi mulle kaikki 15 keppiä. Ja oli seuraavana päivänä ryöstänyt pöydälle jääneen kepin ja leikki sillä. JES, kepit on saaneet ainakin jonkun merkityksen.

Kentän puolella ollaan tehty tarkkuutta namilla. Koira on saanut ateriansa tekemällä tarkkaa työtä. Tiistaina oli sitten taas jälkiryhmän kenttä treenit ja huomasin tuntia ennen treenenjä, että namit on umpijäässä... Siinä oli sitten kaksi vaihtoehtoa: joko tehtäisiin lelulla tai sitten nakkaisin namit mikroon. Mikrottaminen ei houkuttanut, koska namia ei missään nimessä ole tarkoitus kypsentää yhtään. Lähdettiin siis soitellen sotaan ja riskillä, meneekö pohjalle tehty tarkkuustyö ihan hukkaan, jos onkin liian aikaista vaihtaa takas vietille. Mutta ajoitus olikin ihan kohdillaan. Koira teki tarkkaa työtä. Käännökset meni yhtä tarkasti kuin namilla ja seurattiin etutassut ilmassa. Hiukan halusi painostaa hyppimällä ja taskua tökkimällä antamaan pallon heti ekoissa mutkissa. Eli tekemisen meininkiä löytyi.

Helteillä käytiin järvessä ja löydettiin (?) kadoksissa (??) ollut seefferiominaisuus. No, olisi kieltämättä kyllä saanut jäädä löytämättäkin... Heitin vesifrisbeetä järveen ja kisasin koiran kanssa siitä, kumpi sen saa. Koira ui, minä juoksin pohjaa pitkin. Se huutaa! Kakkara käyttää kaikki käytettävissä olevat voimansa ja kun ei siltikään mielestään pääse tarpeeksi nopeasti saaliille, iskee turhauma. Treenikaveri nauroi asian olevan täysin normaalia, mutta minua huolestuttaa, millä saan turvan tukkoon, jos se alkaa kentälläkin pitää semmosta älämölöä... Kun ei mitään kokemusta semmoisesta ongelmasta ole... No onnekseni se vielä viimeksi kuivalla maalla purki turhaumanpoikasensa hyppimällä ja näykkimällä.