20130818

Jäljestävä dramaqueen

Käytiin jälkikoulutuspäivässä. Caralle täysin vieras ihminen teki jäljen metsään. Jälki kulki korkeaa heinää kasvavassa risukossa, jossa oli myös isoja puita. Maasto oli mäkistä ja haastavaa liikkua ilman koiraakin. Saati kun liinan päässä on vetävä koira (jolta hankalassa maastossa kulkeminen nenä maassa käy ihan luonnostaan). Jälki lähti tieltä, kävi metsässä lenkin ja tuli takaisin tielle, meni hetken hiekkatietä pitkin, toinen metsälenkki, taas tietä pitkin ja viimeiseksi metsään. Siellä oli myös kouluttajan tekemiä harhajälkiä.

Koira lähti ajamaan jälkeä hyvin. Tielle nousi ok, mutta hävitti jälje. Lähti kuitenkin tietä pitkin ja nosti jäljen tienposkesta aikansa sitä etsittyään. Toinen samanlainen lenkki oli ekan täydellinen toisto. Loppupalkalla hyvin onnellinen koira.

Kouluttajan mielipide: Koira on jäljen ajamisen puolesta valmis kolmosen (VOI-luokan) kokeeseen Sille kannattaa tehdä ominaishajutreeniä ja ohjaajan osaamisen takia harhatreeniä. Ohjaajan pitäisi opetella ohjaamaan ja kannustamaan koiraansa jälkityöskentelyn aikana. Hallinan siirtäminen metsään pitäisi tehdä myös. Näillä siis jatkamme.

Tänäaamuna koira järjesti kunnon shown. Se kieriskeli matolla, löi kyljeltä toiselle kyljelle kierähtäesään etutassunsa lapsen puisen lelun tappiin ja nosti hirveän huudon. Koira huuti kun päätä leikattas ja nilkutti (huutaen) kolmella jalalla mun luo. En noteerannut koiraa millään tavalla, toki katsoin siihen päin. Koira istahti ja hiljeni, jolloin käskin sen kävelemään perässäni hetken. Nilkutti. Painelin tassun - ei mitään erilaista toiseen verrattuna. Koira varasi tassulle istuen. Ja kohta käveli kuin mitään ei olisi sattunutkaan. 

Tänään sitten tehtiin sitä harha/jäljennosto-treeniä. Jäljentekijä teki metsään piikkejä. Eli käveli yhteen suuntaan, jätti sinne merkin ja käveli omia jälkiään takaisin. Jäljellä oli kolme näitä Jäljenhävityskohtia, kolme kulmaa ja neljä palkkapurkkia, yksi jokaisen kulman jälkeen ja lopussa. Tuuli pilasi ensimmäisen harhan ja koira rynni suoraan purkille. Sen jälkeen se jäljesti ja oli seuraavalla piikillä sitä mieltä, että jäljen tekijä on kiivennyt puuhun, kun jälki ei enää puun jälkeen jatku ja puussa haisee merkkinauha. Hyppi ja napsi hampaillaan merkkinauhaa... Loppuun päästiin ja ohjaajalle saatiin vahvistetta siitä, miltä näyttää jäljen nostanut koira.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti