Eilen käytiin koulutuskentällä tekemässä tottistreenit.
Laitoin Caran eka paikoillaoloon, poistuin 15 askeleen päähän, ja treenikaveri teki sillä aikaa BH-kaavion. Kokeessahan matka ohjaajan ja koiran välillä on 30 askelta, mutta koska tämä oli eka kerta kun koira oli paikallaolossa niin, että minä olin selin siihen, jätin matkan lyhyemmäksi. Cara kesti paikoillaan hyvin koko toisen koiran BH-kavion ajan. Sitten treenikamuni otti noutokapulan ja heitti sen omalle koiralleen. Treenikamuni antaa koirallensa käskyn noutaa ja kouluttaja huutaa minulle: "nousi". Lentävä kapula ja noutokäsky oli siis liikaa. Noh eikun emäntä koiran luo äkäisellä kehonkielellä varustettuna, ja koira painuu takaisin maihin jo puolimatkassa. Kävin sitten kuitenkin koiran luona oikeisemassa sen takaisin sinne missä se alumperin oli (eli peruuttamassa puolikkaan koiran verran) ja annoin sille uuden käskyn. Uusi poistuminen, uusi lentävä noutokapula ja kestää! Samoin kesti esteen yli lentävän noutokapulan ja samaisen esteen yli hyppäävän (treenikamun) seefferin. Paluu koiran luo kehujen kera ja palkka.
Osien vaihto. Treenikamun koira paikoillamakuuseen ja me seuraamaan. Ja missä lie ollut sitten koirani ajatukset (no hajuissahan ne)... Tuli sivulle, mutta kontakti - mikä se on? (mitäs kummaa toi toinen tekeekään) Lähti seuramaan, mutta pysyvä kontakti - ai mikä??? (hei joku on kävelly tässä meitä ennen) Pakote hihnasta- ei vaikutusta. Äkkikäännös - seurasi sekunnin (älähän karkaa). Pari hyppyä taaksepäin samalla käsiä taputtaen - johan kiinnostui (ai sulla on kivaa, minäkii halluun). Seurasi painaen, mutta pääsin palkaamaan oikeasta kohtaa. Seuraava pätkä menikin sitten mallikelpoisesti... En jäänyt kokeilemaan olisiko seuraava pätkä ollut hyvä vaiko kamala, vaan koira sai kantaa palkkansa autoon suoraan onnistuneelta suoritukselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti