Ja toisin kun otsikosta voisi päätellä, ei, me emme käy metsässä näin harvoin vaan tämän ja edellisen maastojutun väliin mahtuu maastoa ja peltoa. Jokaisen treenin raportoiminen vaan voisi käydä lukijalle melko tylsäksi.
Tässä treenien välissä on käyty Caran kanssa kahdestaan pellolla, jossa totesin sen ajavan jälkeä, eikä suinkaan menevän herkkujen perässä. Ja mahtuupa tähän väliin yksi täysin harakoille mennyt virallinen
treenikin. Jälki oli yhtä haahuilua ja esineruudussa vaan nuuskittiin
urosten hajuja. Kerran kävimme kahdestaan jäljellä kuivassa kangas/hiekkamaastossa. Hyvin ajoi, vaikka joku taisi jossain kohtaa sanoa, että kuiva jäkälä on vaikea alusta. Eli koiran motivaatio lienee kohdillaan, kun se jäljestää vaikeallakin alustalla.
Niimpä tänään tehtiin Caralle jälki metsään ilman askeleille jätettäviä herkkuja. Pyysin tekijää laittamaan herkkuja alkuun, kepille ja loppuun tuli rasiallinen lihapullia. Mutta näiden välin koira jäljesti ihan vaan sitä ihmisen kävelemää reittiä pitkin ilman mitään apuja. Ja suuren osan matkaa melkoisen hyvin jäljestikin. Jyrkähkössä rinteessä tuuli varmaan toi ylempänä rinteessä olevan jäljen hajun koiran nenään, ja koira halusi mennä ilmavainulla. Mutkassa se eksyi (ja oli sitä mieltä että nyt se jälki jo loppu, leikitäänkös kävyllä), mutta löysi kuitenkin jäljen uudestaan ja ajoi loppuun asti. Takanamme kulkenut jäljen tekijä kehui suoritusta erinomaiseksi.
Esineruutu otettiin varman päälle, tarkoitushan ei ole antaa koiran joka kerta tiputella ja hahuilla. Niimpä kouluttaja ruutuun heittelemään esineet yksi kerrallaan ja koira hakemaan. Pientä vauvan lapasta se etsi melko pitkään, mutta löysi ja toi kaikki esineet.
Meillä oli siis hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti