Yhdistyksen maastotreeneissä siis oltiin tänään. Aiheena jälki ja esineruutu.
Eka tallattiin jäljet vanhenemaan. Caran jäljen tallasi treenikaverini ja laittoi jäljelle joka kolmannelle askeleelle nakkia. Lopussa nakkien väli olikin jo viitisen askelta. Minä olin ihan varma, että hakukoirani on sitä mieltä että ukkoahan sinne mettään mennään etsimään. Niimpä otin sen autosta liioitellun rauhallisesti. Koira jäljen päähän ja kouluttajalta kuuluu vinkki että laita istumaan ja rauhoittele entisestään. Minun silmissä koira oli täysin rauhallinen. Tätä en kerinnyt kuitenkaan tehdä kun koirani jo löysi jäljen ja lähti ajamaan. No anti mennä, ei sitä enää siinä vaiheessa toppuutella kannata. Kiihtyy vaan kun ei pääse nakille. Cara työskenteli keskittyneesti suu kiinni. Välillä se pyörähti ympäri ja palasi askeleen taaksepäin syömään nakkia. Ja välillä tuuli varmaan vei hajuvanaa vähän sivuun kun koira teki nakkien välissä ihme kaarroksen. Isoja ne kaarrokset ei ollu, mutta semmosia että ei se jäljen tekijä mitenkään ollut voinut niin kävellä. Koira ajoi koko jäljen keskittyneesti nenä maassa loppuun asti ja oli hyvin tyytyväistä koiraa, kun lopusta löytyi pakasterasia, jossa nakkia. Minun hösläni osaa keskittyä!!! Jes!
Esineruutu: yksi esine piiloon ja yksi ihmisen käteen. Koira ruudun reunalle ja ihminen ruudussa heiluttaa lippistä heittäen sen sitten kankaalle. Koira irti ja kyllä se lippikselle meni, nuuskaisi kerran ja juoksi ruudussa seisovan ihmisen luo. Ei ollut oma lippis vaan vieras... Koira mun luo, uusi lippiksen heilutus ja lähetys. Haki, poimi ja toi. Sitten uusi lähetys ilman avustajaa. Koira lähtee ja tekee äkkipysähdyksen. Puussa oli herkullisen hajuinen (ja makuinen YÖKS!!!) uroskoiran kusi... Joo... Hormonit sai ylivallan juoksupeppuisesta... Uusi yritys. Lähtee, menee hyvällä vauhdilla ja ampaisee ulos ruudusta. No sitten vissiin sai tuulihajun ja juoksee suoraan esineelle. Poimii ja tuo minulle hanskat.
Treeniporukka tuumii koiran olevan vilkas. Juu onhan se. Sillähän minä epäilinkin että mitä jäljestämisestä tulee kun koira on vilkas ja sille on vahvistettu ilmavainua. Mutta olihan se näkyvissä kaiken aikaa, että se on luonnostaan vahvasti maavainuinen koira. Hakumetässä se oli huono juttu, mutta nyt taisi löytyä se koiralle ominaisempi laji. Paha vaan kun se haku on edelleen emännästä se hauskempi laji. Mutta kivalta vaikutti jäljestäminenkin ja tällä menolla meillä on jotain mahkuja etsintäkokeeseen joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti