20120601

Työkoira

Emäntä on lomalla, niimpä Carallakin on astetta enemmän hommia.

Eilen käytiin eka aamusella lapsen kanssa leikkipuistossa. Laitoin Caran puuhun kiinni juuri ja juuri puiston ulkopuolelle ja menin lapsen kanssa puistoon leikkimään. Näköyhteys koiraan säilyi miltei kokoajan. Tarkoitusena oli harjoitella BH-koetta varten. Siinä koira jätetään kaupan pihaan yksin ja sen pitää olla nätisti. Cara on kasvanut, henkisesti. Edellisen kokemuksen perusteella oletin sen nostavan metelin, mutta koirapa tutki ympäristön siltä osin kun ylti ja jäi rauhassa paikoilleen istumaan. Siinä kohtaa kun lapsi juosten ryntäsi puiston poikki, koira päästi pienen protestin, mutta asettui yhdellä murahduksella. Läähättämään se rupesi siinä meidän touhuja mietteliäänä katsellessaan, eli aivot teki töitä. Hyvin menneen harjoituksen jälkeen käytiin lenkillä. Kotipihalla laitoin sen toistamiseen kiinni, tällä kertaa kuistiin, ja otettiin lapsen kanssa jalkapallopeli. Tässä kohtaa koira protestoi enemmän. Onhan se nyt ihan mahdotonta että toiset pelaa palloa ja hän joutuu katsomaan sitä metrin päästä.

Caralla pieni lepo ihmisten ruokailun ja pienen päiväunien ajan. Sitten postinhaku, josta tulikin koulutus reissu. Naapurin kuistilla oli koira ja naapuri ajoi autolla pihaan ja kaiken huipuksi Caralta puuttui panta ja hihna... No komensin Caran lähelleni. Naapurin mentyä kävelin postilaatikolle mutta komensin Caraa pysymään lähellä, koira kun oli edelleen kuistilla postilaatikoilta kymmenisen metriä eteenpäin. Sille ei siis ole vielä erikseen opetettu lähellä kulkemista. Mutta taitaa meidän agilitykurssi "kummitella" taustalla, siellä kun koira oppi tekemään etusormeni mukaan. Koira pysyi lähellä niin kauan kun sormellani sen tarpeelliseksi osoitin.

Totesin tarpeelliseksi kerrata koiralle asentoja, joten postin jälkeen oli vuorossa sisätottista. Istu, maahan, seiso, luokse. Ja sama alusta toisessa järjestyksessä. Caralle on järjettömän vaikeaa pysyä paikoillaan seisomassa jos minä liikun. Eli se pitää sille nyt alusta asti opettaa. Treenikamuni kun löysi tämän syyn sille miksi meidän jäävä seisominen ei edisty. Toivon mukaan kohta edistyy.

Illalla oli sitten viellä maastotreenit. Eli jälkeä ja esineruutua. Esineruutuun laitettiin kaksi pimeää esinettä ja ensimmäisen kouluttaja näytti. Cara toi kaikki kolme ja laajensi siinä sivussa ruutua puolella... Eli vauhtia löytyi, mutta nenä oli kuitenkin mukana, vaikka minä jo katselin että nyt se kyllä vaan juoksee eikä käytä päätään yhtään. Mutta sadessaan varman hajun läheltä laittoi liinat kiinni, etsi ja toi. Jälki oli todella kuivassa kankaassa, ja kuiva on kuulemma todella vaikea. No vaikeaksi se osoittautuikin: kahdesti koira eksyi jäljeltä Eikä ohjaaja sen emenpää kun perässä kulkenut jäljen tekijäkään ollut oikeen perillä missä kohtaa jälki on. Jälkeä tehdessään kun useimmat ihmiset katsoo maata, eivätkä ympäristöä. Jäljelle laitetut kolme keppiä kuitenkin nousi ja niiden lisäksi viellä viimeisenä ollut lihapullarasia, josta koira tapansa mukaan oli hyvin onnellinen.

Oli treeniryhmässä puhetta, että useammalla on BH tekemättä. Siinä sitten yksi kyseli että jokos Cara kestää tarvittavan matkan seuraamista. Empä ollut moista kokeillut ja treenien jälkeenhän se oli aivan pakko käydä kokeilemassa. Eli eikun kentälle katsomaan, kuinka väsynyt eläin mulla olikaan matkassa. Pieni vilautus palloa, ja koira oli juonessa mukana. Kontakti ei ollut paras mahdollinen mutta koira säilytti paikkansa yhtä tielle osunutta herkullisen näköistä heinätupsun maistamista lukuunottamatta.

Kotona koira sammui samantien kun sisään päästiin. Mutta eipä tarvinnut isoa vihjettä että nousi katsomaan mitä tapahtuu. Ja seuraavan kerran kun on tehty noin paljon töitä, tälle koiralle ei missään nimessä pidä antaa kuivanappia ruoaksi. Voi sitä hotkimisen vauhtia... Seuraavan kunnon työpäivän jälkeen saa kokonaisen sian sorkan. Sitä ei yksinkertaisesti voi hotkia.

Tässä se nähtiin: Seefferi on työkoira! Cara on niin nuori, ettei se viellä ole saavuttanut kaikkea olemassaolevasta kapasiteetistaan. Ja silti jaksoi kaiken tuon. Milla olis hyytyny jo postinhaun jälkeen. Tänään on sitten ollut koiran sunnuntai. Eli se on saanut lenkkejä lukuunottamatta huilata. Katsotaan, mitä huomenna keksitään ;)

2 kommenttia:

  1. Mukavankuuloinen, touhukas päivä teillä ollut. :)

    VastaaPoista
  2. Joo, ihan parhautta kun voi pitää tommosia touhupäiviä =)

    VastaaPoista