Maastotreenit ja tuttuun tapaan jälkeä ja esineruutua. Jäljen teki treenikaveri. Juuri ennen jäljen tekoa oli todella rankka mutta lyhyt sadekuuro jonka viimeiset pisarat kasteli jäljen tekoon lähtijän. Jälkien muhiessa täysikokoinen esineruutu.
Mentiin Caran kanssa ruudun reunaan ja koira oli jo innolla ruutuun menossa. Tarkisti reunat, sai kouluttajalta kehuja hyvästä työskentelystä, eli liikkui nenä auki koko alueella. Löysi ja toi esineen. Siis tämähän oli eka kerta kun koiralle ei ole ensin näytetty, että esine menee ruutuun. Tarkoittaa sitä, että se osaa käskyn. Nätti luovutus, kehut ja uusi lähetys pienen höykytyksen kera ("missä, missä se on"). Kiersi ruudun, ei löytänyt ja tuli takaisin. Kolmas lähetys koiraa kiinni ottamatta ja innostavan, "missä, missä"-kysymyksen kera. Etsi, löysi ja toi. Nätti luovutus ja palkka! Alun hallintaa tai siis sen puutetta lukuunottamatta koesuoritus. Jos näitä alkaa tulla usein, voi alkaa alkuun lisätä jo hallintaakin.
Jälki: Lähti hyvin, löysi siis jäljen itse. Oli tosin jo autolta metsään lähdettäessä sitä mieltä, että haa, jäljestystä. Haisteli jälkiliinan kun kiinnitin sen valjaisiin ja sen jälkeen koiraa vietiin. Mitähän mahtaa tapahtua, kun ostan uuden jälkiliinan joka ei jää kiinni maastoon... No jäljen tekijän kanssa (jäljen tekijä kulkee aina työskentelevän koirakon perässä) oltiin siinä jäljen alussa ja mentiin viitisen askelta kun koira tekee jyrkän mutkan vasempaan. Kuuntelin jo, että tekijän askeleita ei kuulu, ja hetken päästä kuuluikin ilmoitus että koira ei ole oikealla jäljellä. No pakitus takaisin ja koira korjaa itse tilanteen. Ilmaisi kepit 1 ja 2. Kolmas keppi oli kaatuneen kuusen vieressä, ja koira kiersi kuusen, eli keppi "jäi" maastoon. Neljäs keppi nousi. Sitten tultiin voimalinjan alle. Koira kadotti jäljen useampaankin otteeseen. Lopulta se löysi maastoon jätetyn purkin, jossa oli vettä. Sammutti janonsa ja oli sitten sitä mieltä että tää purkki oli se loppupalkka. Pienellä vihjeellä alkoi taas etsiä jälkeä, mutta nosti nenäänsä liiaksi maasta korkeahkon ruohomättään kohdalla. Loppupalkka (pakasterasia) oli mättäässä, mutta paikalla tuuli sen verran, että tuuli vei hajun mättään viereen. Koira etsi purkkia turhaan parin metrin päästä. Sitten se tuli mulle sanomaan, että tää oli kyllä tässä. Oli siinä kohtaa jo todella väsynyttä koiraa. Otin koiran viereeni, silitin kuten silitän jäljelle lähettäessänikin ja lähetin sen jäljelle niinkuin lähetän jäljen alussa. Purkki nousi heti. Koiralle palkka, isot kehut ja autoon nukkumaan. Olisiko rankan sateen jälkeen maasta nouseva kosteus haihduttanut jäljen hajun olemattomiin. Siihen kun lisätään kokematon koira ja pyörivä tuuli, oli tämä totisesti vaikein jälki ikinä. Mutta siitä selvittiin voittajina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti