Tuossa aikaisemmin päivittelin/ihmettelin kun Caraa ei saa millään taistelemaan lelustaan. Noh syynä olikin emännän asennevamma....
Sitähän kokeiltiin kaikella mahdollisilla leluilla, mutta koira ei vaan lähde paria nyhtäisyä enempää taistelemaan. Ei vaikka miten kehui ja vahvisti ja vahvisti. Eilen koira sitten oli jostain mistä lie löytänyt isännän vanhan tossun. Siis niitä semmoisia jumbotossuja mitä oli jossain vaiheessa myynnissä jos jonkin näköistä. Lapsille pupuja ja koiria ja aikuisille norsuja ja karhuntassuja. Päällä karvaa, sisällä vanua. Cara sai tuota retuuttaa jo silloin kun oli ihan pikkuinen nappula, joten sillä en sitä nytkään kieltänyt. Mutta kun erehdyin nappaamaan kiinni tossusta, sainkin vastaani kunnon vedon. Voi sitä riemua, se taistelee! Ja hyvin taisteleekin. Paineistuu ja luovuttaa jos kumarrun suoraan kohti, mutta niin kauan kun älyää pitää oman rintamasuunnan jonnekin muualle kuin suoraan koiraan päin, niin jopa vetää.
Tänään sitten lenkillä käydessä polun varressa oli jonkun vanha lenkkitossu. Nappasin sen käteeni ja mietin, kiinnostaisiko se koiria. Ja kiinnostihan se. Pikkuisen sitä heiluttelin ja Cara tuli kuin ammus kiinni ja alkoi vetää. Ja minä menin perässä muka heikkona että ompas vahva koira. Ja mulla oli kyllä suuren osan aikaa rintamasuunta koiraan päin kumara, ja silti se vaan veti ja veti ja välillä ravisti ja veti. Sai siinä töitä tehdä, että ote ei itseltäni irtoa. Ikänä ei ole mistään lähtenyt noin taistelemaan. Annoin sen sitten tottakai voittaa, ja sittenhän sitä mentiin isoa ympyrää niin polleena että vähänkö-mä-oon-hyvä. Millallekkin piti sitä tossua esitellä. Koirien keskinäisen vetoleikin kielsin, koska nyt on tarkoitus saada Cara taistelemaan ja leikkimään vain ja ainoastaan mun kanssa. Pari-kolme vetoleikkiä sen reissun aikana kengällä otettiin ja aina hyvin lähti haastamaan eli aloite vetämiseen tuli koiran puolelta. Mutta vastaantuleva ihminen voitti sen tossunkin 6-0... Siis kun yritin että mullapa onkii se kiva tossu että mennäänpä ohi ilman että halutaan moikata vastaantulijaa... No ei menty vaan Cara puraisi tossua kerran ja sitten alkoi veto vastaantullutta tyttöä kohti että moi-moi-moi. Jälleen kävi mielessä eilisen koirankouluttajakurssin kouluttajan sanat: "hyvä hakukoira tykkää mennä vieraiden ihmisten luo". Juu, tässä on siltä ominaisuudeltaan hyvä tuleva hakukoira!
Mutta nyt näyttää hyvältä sen suhteen että voin varmaankin jossain vaiheessa koiran palkita kentälläkin vetoleikillä. Kun aina ei ole tilaa heitellä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti