Harrastuskoirani mun

Käytiin Caran kanssa taas kenttätreeneissä. Tarkoituksena vahvistaa sitä, että kentällä huomataan vain ja ainoastaan emäntä, ei ketään muuta! Ja sehän onnistui!!! Ekalla pyrähyksellä meinattiin vähän ryntäillä toisten luo, mutta sain sen estettyä. Treenaamme siis niin että otan Caran autosta kentälle pieniksi pätkiksi kerrallaan, kun ei pentu kauaa jaksa ja sitten Cara menee autoon toviksi huilimaan ja sitten taas kentälle ja autoon jne. Samalla pentu oppii., että kenttä on hauska paikka, jossa leikitään ja tehdään töitä emännän kanssa. Ekalla kerralla mulla oli patukat. Tokalla kerralla otin pallot ja pentuhan ei sitten muuta nähnyt kun ne pallot. Yhtä palloo hakiessaan vilkaisi suoraan edessään jonkun matkan päässä olevaa koiraa, mutta tuli kiltisti takaisin emännän luo. Mulla on siis kaksi palloa, joista toinen on koiralla ja toinen mulla houkuttimena. Ja heti kun koira tulee mun luo ja tiputtaa pallonsa, lentää se mun kädessä oleva pallo. Tehtiin me sitten siinä sivulle tulo, istuminen ja maahanmeno. Kaikki pallopalkalla ja hyvin meni kaikki. Nämä kun on kotioloissa koiralle opetettu. Lopuksi laitoin koiran autoon, riisuin päältäni kaiken mahdollisen treenivarustuksen (liivin, pallot pois taskuista) ja otin koiran autosta rauhallisesti ja mentiin tekemään "luoksepäästävyys". Kyllähän Cara ihmiset luokseen päästää, mutta hampaiden katsominen on pennusta varsin ikävää touhua, joten sitä pitää harjoitella. Ja sitäkin pitää harjoitella, että kaikkia ei saa pusuttaa naamalle.