Pohdintaa

Kurssimateriaalia vertasin omaan koiraani (juu koira on pentu, eikä siitä voi vielä vetää mitään kovin isoja johtopäätöksiä):

"Hermorakenne. Rauhallisen ja varman hermorakenteen omaava koira palautuu nopeasti kokemastaan pelosta ja agressiosta. Rauhaton ja hermostunut koira ei kykene rauhoittumaan muuttuvissa ja vieraissa olosuhteissa ja tilanteissa".

No mites sitten Cara? Yhden esimerkin antaa seuraava tapaus. Se istui YKSIN kaikessa rauhassa takapihalla kun muutaman metrin päähän siitä tipahti kovalla kolinalla katolta noin koiran kokoinen lumi/jäämöykky. Carahan säikähti niin ettei ikinä. Juoksi hihnansa toiseen päähän ja alkoi karvat pystyssä rähjätä. Se oli semmoista totista haukkua. Hetken rähjäsi ja kun huomasi, että mitään ei tapahdu enää, rauhoittui. Hetken päästä koira jo istuksi paikoillaan kuin mitään ei olisi missään välissä sattunutkaan.  En sitten tiedä miten nuo hermot sijoittuu sakemanneihin keskimäärin, mutta mulle riittää, että sillä paljon kestävämpi pää kuin Millalla, joka ei kyllä olisi ko. tilanteessa selvinnyt säikähdyksestään alle puoleen tuntiin. Eli mulla on tässä saman katon alla heikkohermoinen ja ihan hyvähermoinen.

"Termperamentti: eli vilkkaus on koiran kyky sopeutua vaihteleviin tilanteisiin sekä koiran reaktio- ja havaintonopeus".

Cara: huomaa ja reagoi asioihin nopeahkosti. Vilkkaampiakin sakemanneja on, mutte meillehän ei haluttukaan koiraa sieltä vilkkaimmasta päästä. Ehdottomasti tuo ei kyllä ole sieltä hitaimmasta päästäkään! Kyky sopeutua vaihteleviin tilanteisiin... hmm... Millä lailla sopeutua? Kaikista uusista tilanteista tuo on lähtenyt voittajana. Ei ole tilannetta, johon en sitä veisi sen takia, että arvelisin sen pelkäävän/panikoivan/käyttäytyvän uhkaavasti tms.

"Terävyys: koiran luontainen kyky reagoida agressiivisesti tuntiessaan itsensä uhatuksi" No voiko tuota noin nuoresta viellä sanoakkaan. Joko se ei ole vielä tuntenut itseään uhatuksi tai sitten se ei ole terävä, kun mihinkään ei ole ikänä kiinni mennyt.

"kovuus/pehmeys: koiran synnynnäinen kyky joko unohtaa tai muistaa kokemansa epämiellytävyydet" Ja cara on sakemannimaiseen tapaan kova. Mitään kohtaa ei kadulla väistä, ei edes sitä jossa kerran kunnolla säikähti pihassa haukkuvaa koiraa.

"Taisteluhalu: synnynnäinen taipumus nauttia taistelusta ilman agressiota eli kyky ja halu käyttää leukojaan ja lihaksiaan". Tätä ei Caralta kauheasti leukojen käytön osalta löydy, se mielummin juoksee perässä eli saalistaa kuin taistelee. Mutta halu käyttää lihaksiaan sillä on suuri. Se menee vaikka umpihangessa, jos siellä on jotain SEN mielestä tavoittelemisen arvoista. Kuten eräänä päivän emännän vahingossa liian hankalaan paikkaan heittämä käpy.

Carahan on viellä pentu ja kehittyy tuosta. Saa nähdä mikä on lopputulos. Mutta tällä hetkellä se on minusta juuri sitä, mitä tilasinkin.

Eilisen kurssin pohjalta tuli lasta nukuttaessaan mietiskeltyä erinäisiä juttuja:

Eilisen kouluttajan mielestä lasten ja koirien kasvatus on samanlaista, molemmat vaatii samalla tavalla rajat. Tästä olen kyllä erimieltä! Minusta koiran kanssa pitää olla mustavalkoisempi. Kun lapsi kasvaa, joistakin rajoista voi joustaa ja kertoa lapselle, miksi näin tehtiin. Ja lapsen kohdallahan niistä rajoista on kokonaan luovuttava jossain kohtaa (kun yhteiskunta antaa rajat aikuiselle ihmiselle), kun taas aikuinen koira tarvitsee ne tietyt säännöt siltä omalta perheeltä lopun ikäänsä. Koira ei ymmärrä sitä että jos esim. sohva on muuten sallittu paikka, niin joku kaunis päivä sanotaan että nyt ei saa tulla sohvalle, kun on likainen turkki. Lapselle selitys, että likaisilla housuilla ei sohvalle tulla, toimisi. Sitähän se kouluttajakin sitten sanoi, että koiralle pitää olla selvät säännöt. Mikä on kerran kiellettyä, on aina kiellettyä. Koira on eläin, sille ei voi selittää, miksi joku asia on joskus sallittu ja toisena päivänä kielletty. Ihmislapselle voi. Mutta tästäkin asiasta, niinkuin niin monesta koiriin tai lapsiin liittyvästä jutusta varmaan ollaan montaa mieltä. Riippuu keneltä kysyy. Tämä nyt oli tämmöinen kaksi vuotta työkseen lapsia kasvattaneen ja yli 20 vuotta koirien kanssa samassa taloudessa eläneen äidin mielipide.