Emäntä meni koirankouluttajakurssille. Järjestäjänä paikallinen palveluskoirayhdistys. Tänään oli eka kerta. Käytiin läpi koiran kouluttamisen alkeita. Mitä on palveluskoiralajit, mitä eroa on pk-tottelevaisuudella ja tokolla, kokeiden peruskaava, kouluttamisen perusteet. Mitään uutta ei varsinaisesti tullut. Ainut ahaa-jess!-elämys oli kun kouluttaja kysyi, että mikä on eka asia joka koiralle (pennulle) kannattaa opettaa. Oikea vastaus oli että kontakti! Jihaa, olempa tehnyt omin nokkineni edes jotain oikein! Siis sen bh-tavoitteen kannalta!
Tänäaamuna käytiin lenkillä ja Cara oli mulla kelkkareitillä irti. Reitille tuli sivusuunnasta polku, jota pitkin lähestyi tipsu omistajansa kanssa. Omistaja huomasi meidät ja peruutti vähän matkaa. Tuli semmoinen olo, että he tulevat meidän kulkemalle reitille heti kun olemma ohittaneet heidät vähän kauempaa. Mutta eivätpä tulleetkaan. Jäivät siihen kyyläämään ja hyvin hyvin tuiman näköisenä tarkkaan katsoivat miten me menimme ohi. Ja kun olimme päässet ohi, he kääntyivät takaisin sinne mistä olivat tulleet! Caran minä otin kiinni heti kun huomasin tämän parivaljakon ja se ohitti ne hyvässä hallinnassa. Tai siis en ottanut kiinni vaan kutsuin luokseni, palkkasin ja kytkin hihnaan. Ohittaessa se ei rynninyt ja haukkuminenhan ei ole käynyt mielessäkään (ainakaan viellä). Jäi semmoinen olo että koirani ei olisi tarvinnut kuin tehdä yksi väärä liike niin olisin saanut sen tipsun omistajan silmilleni.... huoh....
Aikaisemmin samaisella aamulenkillä taisimme olla eräälle bokserin omistajalle hiukan vaativa pala. Hupsista! Näin että vastaan tulee koira ja kiinnitin Caran huomion lumimöykkyyn kädessäni. No sehän tottakai alkoi hyppiä ja pomppia ja teki kaikkensa saadakseen möykyn. Ja näin ollen ei vetänyt vastaantuljoita kohti. On meinaan aika piteleminen tuossa jo, jos se keksii täysillä vetää jotakin päin. Ja Cara kun on menossa moikkaamaan aivan kaikkia. Bokserin omistaja hoki koko ohituksen ajan koiralleen "ei mene, ei mene!". Aikaisemmin olen ohittanut samaisen bokserin vanhemman koirani kanssa miljoonia kertoja eikä sen omistajan ole kuin kerran tarvinnut todeta koiralleen että ohi. Mutta kun nami ei aina kiinnosta Caraa enemmän kuin vastaantulija. Ainut mikä on taatusti mielenkiintoisempi kuin mikään muu on lumi- tai tennispallo. Ja pallo tarkoittaa pomppimista... Saa nähdä milloin se huomaa, että ei se pallo pomppimalla lennä. Jos huomaa koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti