Taas ollaan oltu oppimassa uutta. Sunnuntaina oltiin pelastuskoiraradalla ja eilen maatilan pihapiirissä.
Sunnuntaina oli neljä ukkoa: viemäriputkessa, sortuneessa hökkelissä, kaivonrenkaan sisällä ja roskiksessa. Viemäriä kuvittelin vaikeaksi, ja otin sen siksi ensimmäisenä, mutta se olikin helppo. Koira tarkensi kannelle ja ukko kutsuttiin esiin.
Sortunut hökkeli oli kuopassa ja osoittautui vaikeaksi. Haju ilmeisesti nousi rinnettä ylös. Pitkän tarkennuksen jälkeen koira merkkasi rakennelmaa, mutta ei kuitenkaan osannut tarkentaa niin paljon, että olisi löytänyt sisäänmenoaukon. Pienillä avuilla koira pääsi ukolle. Kolmas ukko ja kaivonrengas oli vieläkin vaikeampi. Koiralla ei ollut minkäänlaista ajatusta siitä, että nenä pitäisi nostaa renkaan yli ja nuuskaista sisäpuolelle. Se vaan kiersi rengasta ja nuuskutteli nenä aivan liian alhaalla, et jossain täällä haisee. Sitten se vahingossa kurkisti renkaan yli ja oli ihan Wooot!?!?!?!, kun sieltä tulikin palkkaa. Hassu.
Koira teki töitä renkaan kanssa sen verran paljon, että arvelutti jaksaako se etsiä viimeistä ukkoa ollenkaan. Lähetin sen kuitenkin. Lähtee, tarkistaa pari rengasta ja etenee roskisten ohi. Liinat kiinni, täällä haisee. Kiersi pari roskapönttöä ja tarkensi henkilön yhteen pönttöön. Siinä kohtaa alkoi häntä vispata ja koiran olemus suorastaan huusi "täällä!!!". Hyppi ja pomppi ja kiersi pönttöä etsien sisäänpääsyä. Kun menin nostamaan kyljellään olleen pöntön kantta, koira yritti sisään saranapuolelta. Pieni vinkki ja onnellinen koira oli maalimiehellä.
Maanantaina oltiin otsalamppujen valossa vanhan maalaistalon pihapiirissä. Päärakennus oli edelleen asuttu ja etsinnät tehtiinkin vanhassa navetassa, konetallissa ja maakellarissa. Meitä piiloon meni neljä ukkoa: navetan ylisille menevälle sillalle, navetan sisään ikkunalaudalle ja maakellariin. Lähetin koiran ja se ohitti sillalla olevan ukon. Tarkisti huussin, merkkasi navetan ikkunan ja meni navetan sisään. Siellä se pyöri ja pyöri itse navettahuoneen ja sivummalla olleen toisen karsinanhuoneen väliä. Maalimies istui ikkunasyvennyksessä rojukasan takana. Syvennykseen piti mennä syöttökaukalolta näyttävän kapean tilan läpi. Koira tarkensi maalimiehen ikkunalle, mutta ei jostain syystä uskaltanut kapeaan väliin. Se juoksi edestakaisin ja näytti siltä että olisi toivonut osaavansa lentää romujen yli maalimiehelle. Lähestyin toista kapeaa aukkoa, ja mun liikkeestä rohkaistunut koira pujahti siitä maalimiehelle.
Kouluttaja toteaa, että tää oli ukko nro. 2, ykkönen ohitettiin. No eikun jatkamaan. Lähetin koiran eteenpäin ja se tarkisti konetallin edustan mennen sitten maakellarille. Jonkun aikaa kellarin katolla pyörittyään se lopulta älysi mennä kellariin sisään. Maalimies kertoi, että koira oli tullut kellariin häntä alaviistossa, mutta kun oli huomannut maalimiehen, oli häntä noussut ylös ja alkanut vispaamaan kovasti. Pihalla pieni palloleikki ja viimoista ukkoa metsästämään. Se osoittautuikin helpoksi, kun vaan ohjasin koiraa oikeaan suuntaan. Alun ohittaminen oli siis ohjaajan moka, kun koiran juostua paikasta ohi oletin sen olevan tyhjä, enkä vaatinut tarkkaamaan.
Tänään mennään samaiseen maatalon pihapiiriin ja aion pyytää lisää umpipiiloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti