Pimee juttu

Ollaan Caran kanssa lisätty harrastusrepertuaariin pelastuskoirahaku. Cara on elementissään, se tykkää hommasta ihan pipona. Vaan tänäänpä olikin sitten ihan erilaiset teenit. Rata oli sama kuin eilen, mikä tietysti helpottaa hommaa melkoisesti, mutta tän päivän treenit alkoi illalla kuudelta. Mitä erikoista siinä on? No kuudelta tähän aikaan vuodesta vesisateessa tiheässä kuusimetsässä on säkkipimeää! Ei enää pimeämpää voisi olla. Emäntää jännitti, miten pimeys vaikuttaa koiran tekemiseen. Alkaako se mörköillä maalimiehiä? Irtoaako se ollenkaan? Mitä, jos se menee ihan lukkoon?

Varusteurheiluksihan tämä sitten meni, joten itselle otsalamppu ja koiralle heijastavat valjaat ja halpis pyörän valo valjaisiin kiinni. Suosittelen: koiran olinpaikan näki todella hyvin!

Mentiin hakuruutuun ja maalimiehet lähti meidän nähden etunurkkiin. Molempiin etunurkiin meni siis yhtäaikaa maalinainen. Cara nuuskutteli kantoa ja nuoli edellisenä olleen uroksen merkkiä. Juu, sillä on juoksuaika... Sain sen välissä huomaamaan, että toiselle puolelle menee ukko, mutta sitten oltiin taas kieli kiinni kannossa. Mietin jo, että tästä ei tänää tuu mitää, täähän ei eti kun uroksien merkkejä... Toista ukkoa se ei näyttänyt huomanneen ollenkaan... Käytin koiran alueen reunan ulkopuolella ja takaisin lähtöpisteeseen ja taas jumittiin kieli siihen hemmetin kantoon. Hiukan yllytystä "missä ukko? onko siellä ukko!?", ja koira näytti olevan töidensä tasalla. Koira irti ja sinnehän se paineli, sille maalimiehelle, jonka perään oli katsottu. Siinä kohtaa ei vaikuttanut juoksut eikä pimeydelläkään ollut mitään vaikutusta huippunopeuteen.

Koira palkan jälkeen takaisin keskilinjalle ja uusi lähetys sille "pimeälle ukolle", jonka menemistä koira tuskin rekisteröi. Lähetin, suoristin selkäni ja huomasin lähettäneeni koiran ihan vikasuuntaan. Koira tekee nätin suoran piston juuri sinne minne sen lähetin, etenee alueen oikeaa sivureunaa ja palaa takaisin keskilinjalle muutaman kymmenen metrin päähän lähetyspaikasta. Kutsun sen luokseni, tarkistan etukulman sijainnin ja uusi lähetys. Lähtee ja löytää.

Mitä tästä opimme? Koirani ei reagoi pimeyteen ja sen maalimiesmotivaatio on kohdillaan. Se kestää tyhjät pistot ja osaa suoran pk-piston ainakin vahingossa. Ohjaajan ei kannata luottaa siihen, että osaa tehdä täyskäännöksen. Tarkista aina suunta!