Kakara aloitti juoksunsa. Meillä ei siis ole asiaa koulutuskentälle. Tämähän tietenkin ajoittui juuri siihen, kun emäntä on saanut koiran kotipihassa siihen kuntoon, että olisi aika siirtyä kentälle. Tunnetilaa on tehty ja nyt se on jo vähän liiankin korkealla. Eilen nakkasin pallon pusikkoon ja vaadin seuraamista ja käännöksiä. Koira oli liikkeissään voimakas, kohdisti kaiken tarkkaavaisuutensa ohjaajaan mutta jokainen käännös sai aikaan kiljaisun... Nyt sitten tasapainoillaan tuon tilan kanssa, ettei se menisi liian korkeaksi, jolloin koira ei hallitse viettiään ja alkaa huutaa...
Pallon nakkaamista menemään koiran nähden ja sen jälkeen tottiksen vaatimista alankin tekemään, koska sehän toimi järkyttävän hyvin. Tämä on taas näitä sarjassamme en etukäteen/siinähetkessä ajatellut/suunnitellut mitä tein, mutta se toimi! Koira jätti pois käsien ja taskujen tökkimisen! Lisäksi se kuunteli. Sen ei enää tarvinnut kytätä milloin käsi menee taskuun ja heittää pallon, vaan se pystyi keskittämään kaiken energiansa tekemiseen.
Lumi satoi maahan. Kesän jälkikausi on siis ehkä ohi. Toki ensilumi yleensä sulaa pois ja mikäli niin käy, käytämme tulevan lumettoman kauden tarkkaan hyväksi ja tahkomme jälkeä. Pysyvien lumien saavuttua, pitää keksiä jokin vaalea herkkupala jäljelle. Hyviä ideoita? Nykyiset nappulat ja lihapalat kun näkyy lumesta sen verta hyvin, että koira etsii ne silmillään, eikä todennäköisesti jäljestä ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti