Käytiin pikalenkillä paukkupakkasessa. Cara oli mulla lyhyehkössä paksussa mustassa hihnassa. Tultiin pihaan ja pysähdyttiin postilaatikoille katsomaan, onko posti tuonut meille mitään. Samoille postilaatikoille tuli vanhempi naishenkilö. Cara olisi tietysti mennyt tervehtimään... Vaan nainempa alkoi karjua että pidä kiinni se koiras! Tuumasin vaan että tämähän on kiinni, eikä pääse luokse (ellet itse tule alle 50 cm päähän minusta). Hän vaan jatkoi että häntä pelottaa kun häntä on joskus joku koira purrut.... Joo, pelottaa sen huomasin MUTTA kun tää on KIINNI! Katso itse: paksulla mustalla narulla kiinni mun kädessäni, eikä taatusti pääse irti! Ja siks toisekseen, ei taatusti pure! Mutta sitä koiran kiltteyttä naiselle olisi kuitenkin ollut ihan turha lähteä todistelemaan. Kun ei häntä saanut millään uskomaan edes sitä, että koira on kiinni.... Pelko tekee sokeaksi.
Jännä sinänsä, että viellä toissaviikolla Cara oli naisen mielestä hassu villi pentu... Mikä muuttui? Ainut muutos jonka minä tiedän, on että koira kasvoi yli 50 cm korkeaksi. Muuta muutosta minä en ainakaan ole koirassani huomannut. Sehän ei edes hauku ketään!
Mutta eipä ole kovin kiva, että tullaan tuollatavalla noin epäystävälliseen sävyyn karjumaan. Käytöstavat!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti