Hyväpäinen

Cara makasi lattialla puoliunessa kun lapsi keksi. Lapsi meni Caran nenän eteen seisomaan ja kumartui etukenoon Caran pään yläpuolelle. Sitten lapsi alkoi huitoa käsillään ilmaa suoraan Caran korvien yläpuolella samalla totta kai koiraa silmiin katsoen. Minä olin jo vieressä valmiina puuttumaan tilanteeseen ja nappaamaan lapsen pois, uhkasinhan lapsi (koirien kielellä) Caraa. Tilanne oli kuin suoraan jostain luonnetestistä, paitsi että lapsi oli ihan koiran nenän edessä. Mutta kun koira ei reagoinut, lapsi lopetti ja Cara jatkoi uniaan, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.