Pihalla tapahtuu

Tilanne on siis se, että meidän ollessamme kotona, koira pääsee aidatulle takapihalle niin usein ja niin pitkäksi aikaa kun haluaa. Ja se selvästi tarvitsee sitä. Kuinka paljon vähemmän se saisikaan toteuttaa itseään, jos meillä ei olisi isoa pihaa. 

Ennen joulua annoin koiralle raa'an kylkirivin pätkän ulos. Silloin se ei syönyt sitä, vaan lähti kantamaan ja kantoi jonnekin. Asia unohtui, eikä kylkeä ole sen koommin näkynyt. Eilen perjantaina menin katsomaan miksi koira viihtyy pihalla ja mitä ihmettä se tekee tontin toisessa laidassa. Yllätin koiran syömästä sitä kylkiriviä! Kätkökin löytyi pienen etsinnän jälkeen: tontin vasen takanurkka. Siellä oli mustikkapuska nurin.

ruokakätkö

Kylkirivn jouduin koiralta takavarikoimaan. Se oli juuri tullut rasittavalta pyörälenkiltä ja rivi haisi jopa kymmenen asteen pakkasessa melkoisesti. Huh!

Olemme ihmetelleet miksi koira varsinkin pimeällä vartioi tontin oikeaa laitaa ja rynnii sinne haukkuen. Koskaan siellä ei mitään eikä ketään näy, kun itse menee katsomaan. Nyt se sitten selvisi sekin. Hiukan yli puolet tontista on aidattu talosta tontin laitaan-rajoja pitkin-taloon vievällä aidalla, joka siis muodostaa suljetun takapihan. Tontin oikeaa reunaa/rajaa pitkin menevän aidan takana, naapurin tontilla, on pupujen valtatie! Siinä ihan aidan vieressä. Lumessa on selvä polku, joka menee tonttimme etunurkasta takanurkkaan ja jatkuu siitä molempiin suuntiin. Ja kun ottaa huomioon, että jokapäivä on satanut jäljet peittävä kerros pakkaslunta, ja jäljet silti jokapäivä näkyvät todella selvästi, on liikenne aidan vieressä ilmeisen vilkasta.

Vasemmalla meidän tontti, aidan oikealla puolella naapurin tontti

Koira ilmoitti minulle mistä kohtaa puput käyvät meidän tontin puolella - niissä kohdissa oli myös todisteet lumessa. Ilmoituksen se teki pyytämällä minua päästämään se ko. kohdista toiselle puolelle. Samalla tavalla, kun se pyytää päästä portista. Ei vissiin ole meidän seefferillä mitään käsitystä siitä, että vain porteista kuljetaan. Sinänsä lohdullista koska sitten se ei todennäköisesti osaa etsiä heikkoa lenkkiä (porttia) murtautumistarkoituksissa. Vaikka todellisuudessa tuommoinen aita mitä meillä on, ei seefferiä pitele, jos se oikeasti haluaa siitä läpi/yli. Mutta hyvä rajojen merkki se on ja tämä yksilö on toistaiseksi kunnioittanut sitä.

Meidän tontilla on vissiin jotain syötävää?

Olen jo vajaan viikon verran ihmetellyt koiran niskaan ilmestynyttä länttiä. Karva on siitä kulunut lyhyeksi, pohjavilla puuttuu. Syy taisi löytyä. Koira on ilmeisesti koittanut mennä aidan ali jänisten perään ja siinä kuluttanut turkkinsa aidan alarimaan. 

Tästä ne tulee ja menee

Niin mukava kuin olisikin jättää koira (sään salliessa) koko päiväksi aidatulle pihalle, ei se ole mahdollista niin kauan, kun aita on alle 2m korkea ja maan sisään asti alareunavahvistamaton. Jossain kohtaa oli ajatus rakentaa koiralle tarha, mutta onhan tuo nyt koirankin kannalta mukavamman kokoinen alue kuin lain määräämä 10 neliötä. Siis oikeasti! Kymmenen?! Ja jatkuvaksi asumukseksi, huh huijaa... Me tosin suunnittelimme tarhaa, jossa olisi noin 30 neliötä. Mutta pieneltä tuntuu sekin, nykyinen alue kun on ihan oikeasti 100 kertaa suurempi. Mutta jatkuva asumushan piha ei tietenkään paimenkoiralle ole. Se tarvitsee ihmisen seuraa ja osallistumista lauman jokapäiväiseen normaaliin elämään. Lämpimään vuodenaikaan pihalla olo työpäivän ajan vaan voisi olla vilkkaalle nuorelle koiralle parempi vaihtoehto, kuin sisällä olo. Ulkona se pääsee kaivamaan, voi repiä keppiä yms luonnonmateriaali jne jne. Mitään näistä toiminnoista ei meidän koira harrasta sisällä.