Oltiin koko viikonloppu jälkileirillä. Lauantai alkoi sillä, että ohjaajat tekivät koirilleen jäljet ja sitten kouluttaja katsoi, mikä on koirakon taso. Itse sain kuulla, että koiraltani puuttuu motivaatio ja syy aja jälkeä. Se kyllä lähtee ajamaan, mutta ei keskity, kepit ei nouse ja jos jälki katoaa, se alkaa katsella muuta tekemistä. Hyvin tuttua toimintaa metsätreeneistä!
Sain kaksi vaoihtoehtoa: joko lähdetään opettamaan koiralle itse jälki vahvaksi TAI tehdään sille kepeistä merkityksellisiä eli vahva keppimotivaatio. Valitsin keppiopetuksen ja iltapäivällä koiralle tehtiin lyhyt jälki, jossa oli paljon keppiä. Ja kepeiltä ISO palkka. Ja koirahan ajoi jo pikkuisen paremmin.
Seuraavana aamuna jatkettiin samaa: lyhyt jälki ja paljon keppiä. Ja koira ajoi. Se teki totaaliyllätyksen ja ajoi kun sille olisi muka joskus opetettu, miten jälki ajetaan. Nenä kesti maassa, koira keskittyi, nosti kaikki 7 keppiä lyhyltä matkalta ja lähti jokaisen kepin jälkeen uudestaan ajamaan jälkeä.
Iltapäivän jälki oli vaikea. Tein siihen pientä mutkaa, sivutuuli ja tuulen mukana tuli hajuja ihmisten käyttämältä polulta ja vieressä olleelta makkarajäljeltä. Mutta koira selvitti sen siitäkin huolimatta, että oli kouluttajankin mielestä väsynyt ja oltiin kuumalla pellolla. Ajo ei ollut niiin tarkkaa eikä keskittynyttä kuin aamulla, mutta kaiken se taas nosti. Sää suosi auringonpalvojia, mutta aukealla pellolla ilman varjoa, ei koiraihmisillä eikä varsinkaan mustilla koirilla ollut helpoimmat oltavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti