Tästä se lähtee!

Emännältä meni ukkovarvas p*kaksi tehden lenkkeilyn mahdottomaksi. Parin päivän jälkeen alkoi seinät kaatua (allekirjoittaneella) niskaan, joten oli marssittava eläinkauppaan. Liikuntaa on saatava, eikä eläinkään pistä moista pahakseen. Hommasimpa siis springerin.

kuva: http://www.petenkoiratarvike.com/tuote/springer-py%C3%B6r%C3%A4ilyyn-dogman/5110614/#product_description_anchor

Kaunis päivä vaihtui vesisateeseen sitä asentaessa, mutta kokeilemaanhan se oli päästävä. Kastuttiin sillä reissullamme melko mukavasti. Aluksi Cara ei oikein ymmärtänyt, mitä tässä ollaan tekemässä ja nuuskutteli vain tienpenkkoja. Jossain kohtaa se kuitenkin huomasi, että nyt oikeasti mennään, eikä meinata. Ja sitten kans mentiin. Hiekkatien pätkällä päästeltiin menemään niin lujaa kuin vauhtikammoinen pyöräkuski uskalsi. Eli ei läheskään koiran huippuvauhtia. Eka lenkki oli n. 3 km pitkä. Ja vaikka mentiinkin suurin osa matkasta ravaten, aloitetaan pikkuhiljaa, niin ei jouduta hierojalle. Vaikka koira vetäiseekin kevyesti 10 km kävellen, pyörän tahdissa ravaaminen lienee astetta rankempaa.