Karvehelvetin väki ( http://karvahelvetti.blogspot.com ) haastoi ihmiset kertomaan, miksi oma rotu on se oma rotu.
Noh siis mulle kyseessä on ihan eka puhdas saksalainen, josta tosin on vuosikausia haaveiltu. Lapsuuden kodissa oli pieniä paimenkoiria, joten siltä pohjalta sitä ei voinut kuvitellakaan ottavansa mitään muuta kun paimenta. Toinen oma koirani on sakemannisekoitus ja vaikka sen toinen puolikas on puhdasta metsästyskoiraa, se omaa enimmäkseen paimenten piirteitä. Ja tämähän vaan vahvisti tunnetta siitä, että tää on se ykkönen. Tokihan sitä tuli selattua koirakirjoja yms, mutta aina sitä palasi siihen yhteen ja samaan. Mikään muu ei ollut mulle niin sopivan kokoinen, luontoinen ja näköinen. Sen vaan tietää, jotenkin. Vaikka jokapaikka kuuluttikin, että niitä kukaan enää uskalla ostaa kun ovat niiiiiiin sairaita.
Sakemannisekoitukseni (Milla) opetti minulle, miten kivaa harrastaminen on. Jäin koukkuun. Se opetti minulle miten koiran kanssa leikitään. Se opetti, että pehmeä koira ei miellytä minua. Se opetti minut elämään "mitä tehtäis?"-koiran kanssa. -Siihenkin jää koukkuun =) Se opetti minulle paljon palkitsemisesta. Vanhempien pienet paimenet saivat minut himoitsemaan älykästä koira, mutta terrierit ovat pois laskuista, koska minulle sen pitää olla paimen - koira joka on tehty työskentelemään ihmisen KANSSA!
Millan ikä, rakenne ja paperittomuus rajoitti harrastamista ja niimpä meille tuli Cara helpottamaan emännän harrastehampaan kolotusta. Monipuolinen saksalainen jonka kanssa voi kokeilla ihan kaikkea!
Päivääkään en ole katunut!
Jotenkin arvasinkin mikä rotu se sun ykkösrotu ois. ;p "Sen vaan tietää, jotenkin", kyllä se niin on. Ei sitä fiilistä järjellä perustella, heh!
VastaaPoistaAllekirjoitan käsi sydämmellä kohdan "siihenkin jää koukkuun", tarkoittaen nimenomaan tuota "mitä nyt tehdään?" -asennetta sekä itse rotua :)
VastaaPoistaEi sitä toisaalta järjellä perustella, mutta toisaalta se pitää olla perusteltavissa esim. joillekin kasvattajille... Se oli se vaikee kysymys, vaikka sen sisällään varmaksi tiesi.
VastaaPoistaKun kerran tämmöseen "mitä tehtäis?"-koiraan tykästyy, ei enää osaa olla ilman. Sen vaan pitää olla semmoinen. Toiset haluaa sohvaperunan, minä (tutun sanoja lainaten) "viuluperseen". =D Koiran, joka haluaa nähdä, kuulla ja kokea aivan kaiken.