20120103

Nettiä selattu

http://www.mtv3.fi/kampanja/helmi/vapaalla/lemmikit/minun_lemmikkini/1311903.html

Muutoin ihan mukava juttu, MUTTA miksi jokapaikka jankkaa sakun olevan helppo kouluttaa??? Juu onhan se sitäkin, mutta miksi mikään paikka ei kerro lukijalle, että saksalainen oppii yhtä nopeasti hyödylliset ja ei-sallitut asiat...Pitäisikö se jokaisen tajuta sanomattakin??? Minä ainakin olen niin ... tyhmä (?) etten sitä sisäistänyt, ennen kuin koin itse.

Ja kun tämä minunkaan yksilö ei tarvitse kuin muutaman toiston oppiakseen uutta, tulee jostain ei-sallitusta helposti ja todella nopeasti tapa! Ja tapa on aina vaikeampi kouluttaa pois, kuin opettaa jotain alumperin oikein.

Lähinnä nämä nyt ärsyttää sen takia, että maailmalta kuulee kommentteja: "helppohan se on sakemannia kouluttaa!". Tätä ei ole sanottu minulle vaan eräälle toiselle saksalaisen omistajalle. Tulee semmoinen olo, että tämmösen koiran omistajalla ei saa olla koulutusongelmia... Niitä ei voi olla, sehän on helppo kouluttaa...

Mutta kyseenalaistaisin tämän. Olisiko ehkä sittenkin helpompi kouluttaa semmoista koiraa, joka vaatii enemmän toistoja opppiakseen uutta??? Suurempi toistojen määrä sallii koiran ohjaajalta enemmän virheitä. Ei haittaa jos ei heti huomaa jotain pikkujuttua. Vaan vahvistappa saksalaiselle jotain parikymmentä kertaa ja huomaa vasta sitten se jokin pikku juttu. Joudut aloittamaan alusta, ja kun koira on kerran jostain saanut palkan koiran mittakaavassa ikuisuuden, ja omaa vielä taistelutahtoa (eli ei anna helposti periksi vaikka palkkaa ei heruisikaan), niin sitä onkin sitten työläämpi saada tekemään toisin.

Älykkään ja vietikkään koiran peruskoulutus kunnolliseksi koirakansalaiseksi ei todellakaan ole niin helppoa, kuin moni paikka antaa ymmärtää! Ja kun se peruskoulutus ei edes riitä. Ainakaan Caralle! Se vaatii jatkuvasti uutta tekemistä vilkkaille älynystyröilleen.

Tuo motto "jos et kouluta sitä, älä syytä sitä" on jutun paras kohta!

Toisin kuin tekstistä ehkä voisi päätellä, EI. Minä en ole isoissa ongelmissa koirani kanssa. Meidän ei-sallitut asiat on niinkin pieniä juttuja kuin eteiseen tunkeminen (lapsen tasapainon horjutus), ruokapöydän salakyyläys (NIIN ärsyttävää varsinkin jos on vieraita) ja keskellä lapsen leikkejä nukkuminen (ärsyttää lasta kun paraskin pikkusisko: "se tuli sotkee mun leikit"). Tähän kohtaa sopii koiranikirjani lauseet: "Saksanpaimenkoira muistaa oppimansa ja tekee opitut asiat tinkimättä ja varmasti" JA "Sillä on kovuutta, joten mahdolliset aiemmat kielteiset kokemukset eivät häiritse sen työskentelyä" Eli se tulee tinkimättömällä varmuudella höyryämään eteiseen, eikä muista seuraavalla kerralla saaneensa viimeksi moisesta huutia. On vaan pakko päästä äkkiä ulos, eikä emäntä ajatellut nokkaansa pidemmälle, kun se oli pentu. Se salakyylää ruokapöytää varmasti joka ikinen kerta kun me syömme, eikä taaskaan muista saaneensa asiasta huutia. Ikinä se ei ole pyödästä mitään meidän siinä istuessamme saanut, mutta aivan pakko on saada kyylätä, montako ruokamurua sitä lapsen tuolin alla ehkä odottaa... Ja se menee aina varmasti nukkumaan keskelle lapsen leikkejä, koska on tehnyt niin pennusta asti... Mutta kaikista näistä se tulee saamaan huutia niin kauan, että oppii muistamaan miten asia meni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti