Terve! Ihan pihalla!

Tänään käytiin kuvien kanssa hakemassa kolmas mielipide asiaan ja tervehän se koirani on. Kuvat sai kehuja, siistit ja todella suorat kuvat. Ammattilaisen tekemät! Cara soveltuu harrastuskoiraksi ja jos haluaa jalostukseen käytää, kannattaa magneettikuvata... Röntgenkuva nyt vaan ei yksinkertaisesti kerro kaikkea... Mutta ikänä ei ainakaan luuston osalta pitäisi olla mitään vaivaa. JES!!! Niin ja tuo jalostusheitto oli vaan lekurin mielipide. Lekurin, joka ei tiennyt mitään hammaspuutoksesta eikä muutamasta sukurasitteesta. Eli ei, meille ei tule koskaan pentuja!

Luustoltaan terve on kyllä henkisesti niin pihalla, että oksat pois! Ikä ja juuri alkaneet juoksut varmaankin (hope so) tekevät. Yksi päivä otin, tai siis yritin ottaa tottista parkkipaikalla. Eihän siitä mitään tullut. Seuraamisessa käveleminen oli miltei mahdotonta, kun koira painoi ja vinotti niin lujaa... Kuvitelkaapa noin 25 kg kovasti leluaan haluavaa, itseänne hitaammin liikkuvaa koiraa vasempaan jalkaanne kiinni tuohon polven alaetupuolelle. Koiran molemmat etutassut kulkevat vasemman jalan varpaiden edessä. Ei ollut eteenpäin pääseminen helppoa. Plus että mahtoi olla todella ruman näköistä se seuraaminen... Noin niinku ajateltuna, että joku tuomari tms. olisi sen nähnyt. Ei auttanut palkan paikan vaihto. Ja kokeilin sentään aika monta variaatiota: kainalossa, kädessä koiran vasemmalla, kädessä koiran selän yläpuolella, kädesä oman selkäni takana, taskussa. Koira tekee kokoajan samoin ja hakee katsekontaktia... Tuli olo, että koira oli sitä mieltä, että hoidetaan tää nyt äkkiä pois tästä alta, niin pääsee tuohuamaan muuta. Kuvitelkaa, minun työhullu koirani! Eli olosuhteiden(?) pakosta me olemme palanneet perusasioiden äärelle. Sisällä jauhelihapihvillä koira kyllä sitten seuraa juuri niinkuin pitääkin. Mutta sisällähän ei olekaan mitään semmoista, joka saisi sukupuolivietin toimimaan muuta tekemistä häiritsevänä juttuna... Josko se tämä niin ja niin mones kerta takapakkia joskus palkittaisiin???

Kiero se pirulainen osaa olla. Sänkyyn hyppääminen on kielletty, ja jyrkästi onkin. Mutta kun isäntäväki istuu sängyllä ja pienelle saksalaiselle tulee tylsää ja halu vähän nujuta, niin etutassujen nostaminen sängyn laidalle ei koskaan ole ollut kiellettyä. Ihan vaan sillä, että olen halunnut vahvistaa sitä, että se toisi minulle asioita, olen antanut sen nostaa etutassut sängyn laidalle. Siinä vaiheessa koiran suussa oleva lelu tulee sopivasti ulottuville. Koira vaan on alkanut pikkuhiljaa venyttää tuota käsitettä reuna. Yksi päivä huomasin rapsuttelevani koiraa, joka makasi sängyssäni. Juu olihan sillä takajalat (juuri ja juuri) lattialla, eli se ei ollut rikkonut sääntöjä. Sarjassamme tilanteita, kun ei yhtään tiiä pitääkö nauraa vai suuttua...

Isäntä hommasi tuubillisen ihan tavallisia ihmisten peleihin tarkoitettuja tennispalloja. Sitten vaan tuubista pari palloa lattialle ja niiden pälle selinmakuulle. Hieroo mukavasti lapojen välin tiukahkoja lihaksia. Mutta Cara parkahan ei voinut ollenkaan käsittää miksi pallot menee isännän alle ja miksi ihmeessä niitä ei heitellä hälle ja kielletään jyrkästi ottamasta. Joka suunnalta se yritti palloja isännän alta pelastaa. Eikä luovuttanut, kunnes pallot oli korjattu kaappiin kokonaan pois näkyviltä.