Kävyn perässä. Jarrautuksen aloitus
Kiva keppi
Emäntä (koiran edessä) käski istumaan. Isäntä (kameran takana) kutsui. Lopputulos on tässä.
Istuu aloillaan ja katsoo kameraa.
Palkkapallo
Seuraamista ja emännän huitovat kätöset...
Tänään käytiin aamulla emännän liikunnan puutteeseen kävelemässä 10 km lenkki. Koirat sai metsämaastossa olla suuren osan matkaa irti. Välillä oli pikkupätkiä autotietä, jolloin koirat luonnollisesti kiinni. Ja irti oleva koirahan liikkuu paljon pitemmän matkan kuin suoraan kävelevä ihminen. Että koiran lenkki voi lähennellä 20km. Matkalla aivojumppaa kontaktiharjoituksien muodossa ja vastaantulevat lenkkeilijät mentiin nätisti ohi, mikäli emäntä piti silmänsä kurissa. Yhden pariskunnan kohdalla vilkaisin vastaantulijoita, ja juuri silloin koirani vilkaisi minua. Vastaantulijan katsominen on kuin lähettäisi koiran moikkaamaan eli mikäli se huomaa vilkaisuni, se menee vähintään nuuskimaan. No onneksi se vastaantulija ei ollut säikky, vai liekö tuo edes huomannut että Cara sitä kengän kantapäästä kerran nuuhkaisi. Toisessa kohtaa polun sivussa oli lapsi ja ilmeisesti lapsen mummo. Poikalapsonen huusi ja kiljui sen minkä ehti että tänne ei saa tulla (juu ihan valtion mailla oltiin että mikä lie maailman omistaja se lapsi..), mutta Cara ei välittänyt siitä. Emäntäkin sai pidettyä silmänsä kurissa ja niimpä mentiin ohi lapsi+vanhus parivaljakkoa nuuskimatta.
Kotona koira ehti huilata n. 3h, ja sitten oli jo lähdettävä hakumetsään. Autossa se ehti huilia noin tunnin ennen omaa vuoroaan. Emäntä oli varma että aamun lenkki näkyy koiran työskentelyssä negatiivisesti, vaan toisin kävi. Koira teki hommansa innolla, aamun lenkki näkyi ainoastaan siinä, että ylimääräinen säätäminen ja häslääminen jäi vähemmälle. Se näköjään kokeilee uudet maalimiehet... Uusia kohtaan käytös oli jokseenkin törkeää (moi jee kuka sä oot, onko sulla pallo), vanha tuttavuus sai koiran osalta paljon paremman kohtelun... Ja siis hakukoirahan ei saisi "ryysiä" päin maalimiestä moikkaamaan eikä ryöstämään palloa. Ei saisi, vaan Cara kyllä ryysii... Ei se paha ole, innokas vain. Ja onkohan mukana annos dominanssiakin, koska käytös loppuu, kun maalimies komentaa koiran lopettamaan ja ottaa tilanteen haltuunsa... Vai onko se vaan niin onnessaan kun löysi uuden tuttavuuden...
Tämä on hyvä juttu! Harrastuskoiralta toivoo kestävyyttä mikäli sen meinaa joskus hakukokeeseen viedä. Siellä kun pitäisi suorittaa haku+esineruutu+tottis. Ja semmoselta koiralta, joka ei väsyneenä tee mitään, se ei vaan onnistu. Eikä se kestävyys noin muutenkaan yhtään huono ominaisuus ole.
Kotona koira ehti huilata n. 3h, ja sitten oli jo lähdettävä hakumetsään. Autossa se ehti huilia noin tunnin ennen omaa vuoroaan. Emäntä oli varma että aamun lenkki näkyy koiran työskentelyssä negatiivisesti, vaan toisin kävi. Koira teki hommansa innolla, aamun lenkki näkyi ainoastaan siinä, että ylimääräinen säätäminen ja häslääminen jäi vähemmälle. Se näköjään kokeilee uudet maalimiehet... Uusia kohtaan käytös oli jokseenkin törkeää (moi jee kuka sä oot, onko sulla pallo), vanha tuttavuus sai koiran osalta paljon paremman kohtelun... Ja siis hakukoirahan ei saisi "ryysiä" päin maalimiestä moikkaamaan eikä ryöstämään palloa. Ei saisi, vaan Cara kyllä ryysii... Ei se paha ole, innokas vain. Ja onkohan mukana annos dominanssiakin, koska käytös loppuu, kun maalimies komentaa koiran lopettamaan ja ottaa tilanteen haltuunsa... Vai onko se vaan niin onnessaan kun löysi uuden tuttavuuden...
Tämä on hyvä juttu! Harrastuskoiralta toivoo kestävyyttä mikäli sen meinaa joskus hakukokeeseen viedä. Siellä kun pitäisi suorittaa haku+esineruutu+tottis. Ja semmoselta koiralta, joka ei väsyneenä tee mitään, se ei vaan onnistu. Eikä se kestävyys noin muutenkaan yhtään huono ominaisuus ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti