Noin puolet viikosta meidän tekeminen on sitä, että käydään lenkillä ja sitten sen jälkeen on kenttätreenit erikseen. Kentälle ei yksinkertaisesti kannata mennä, jos koira ei ole sitä ennen saanut juosta. Kerran viikossa treenit ja liikunta tulee kertarysäyksellä hakutreeneissä. Toinen puolikas viikosta tehdään kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli lenkillä tottista. Eli koiran ollessa irti sille annetaan käsky (istu, maahan, luokse, sivu, etsi, kiinni), ja koiran toteutettua käskyn se palkitaan. Nyt olemme erityisesti alkaneet treenata noita paikoilleen jäämisiä. Agilitykouluttajalta tuli koko treeniryhmälle noottia siitä, että ohjaajilta menee kauheasti aikaa siihen, että koira ei kestä paikoillaan sen aikaa, että ohjaaja pääsisi esteen toiselle puolelle. Vain muutama koira siellä kestää hyvin paikoillaan ja me kuulumme niihin, joilla ei kestä. Mutta se on korjattavissa ja korjataan parasta mahdollista vauhtia.
Hihnalenkit käydään edelleen niin, että Cara ei pääse ottamaan Millan remmirähjyystä mallia. Yksi päivä sattui niin, että Millan kanssa lenkillä ollut isäntä käveli meitä vastaan ja ohi. Cara paralta meni pasmat totaalisen sekaisin ja se sekoili ja höyrysi monta sataa metriä ohituksen jälkeen. Mutta selvisi siitä ja sen jälkeen käveli taas niinkuin ennenkin. Näitä oman perheenjäsenen ohituksia pitääkin alkaa tehdä tahallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti