Koiran jouluylläri

Pakkasta? Meilläkö? No semmoset -15.

Joulun alla, viikonloppuna, Caralla alkoi juoksut. Edelliset juoksut oli lokakuussa tänävuonna, joten tästä hyvästä piti sitten viikonloppuna soitella päivystävälle eläinlääkärille. Hän oli puhelimessa kuulemansa perusteella, koiraa näkemättä, sitä mieltä, että hormonit on sekaisin, koiraa ei tarvitse tarkastaa, sillä on vaan juoksut. Koira siis täysin pirteä, söi, joi ja teki kaiken muunkin täysin normaalisti. Näiden lisäksi oli juoksun oireet, eli merkkaili ja nuoleskeli toisten kusia, rähjäsi äkäisesti naapurin nartulle. Vuotokin oli täysin normalia juoksuvuotoa. Vuodon lisäksi toinen asia, joka minua tässä häiritsi, oli, että olimme 1,5 viikkoa aikaisemmin käyneet kahden uroksen kanssa lenkillä, eivätkä urokset olleet reagoineet Caraan sillä tavalla, niinkuin nyt uros reagoi narttuun jolla olisi ollut juoksut niin lähellä tulossa. Mutta lääkäri pysyi kannassaan ja sanoi, että jos asia vaivaa, käykää maanantaina lääkärillä, mutta että todennäköisesti koira on ihan terve juoksunarttu.

Koira omassa tehotarkkailussa viikonlopun ja maanantaina (22.12) soitto eläinlääkärille. Tai soiton yritys: ensimmäinen oli vastaajaviestin mukaan lomalla, toinen ei koskaan vastannut ja kolmas oli täyteen buukattu (lupasi soittaa takaisin tarkistettuaan lääkäriltä, voisiko mitenkään johonkin väliin survoa. Soittoa ei vaan kuulunut). Neljäs totesi, että täyttä on, mutta pakkohan se on tarkistaa, joten tulkaa reilun tunnin päästä. Lekurissa hetken tuskallisen odottelun jälkeen koirasta verikoe ja ultraus. Tuskalliseksi odottelun teki odotustilassa olleet 5 shelttiä, jotka tuijottivat meitä penkin alta. Ja Caran tuumattua niille, että tuijottaminen ei oo kivaa, alkoi niiden omistajat levottomiksi. Toisaalta ymmärtäähän tuon: ei kai se nyt kivaa ole, että saksanpaimen murahtaa selän takana. Toki olisin ollut tyytyväinen, jos olisivat tarkistaneet omien koiriensa tekemiset. Ei se saksanpaimenkaan ihan syyttä suotta murahtele.

Verikokeessa ei tulehdussolut olleet hälyttävästi koholla, ultrassa näkyi tyhjähkö kohtu. Lääkäri tuumi, että kohdun limakalvolla jokin tulehdus, laittoi hormonipiikin, antoi mukaan toisen ja määräsi pitkän antibioottikuurin. Jos ei lääkekuurilla mene nätisti ohi, niin sitten kuulemma napataan kohtu pois. Suositteli vakavasti harkitsemaan kohdun poistoa tammikuussa, tulehduksen uusimisvaara seuraavissa juoksuissa on suuri. Lääkäriltä päästyämme suorinta tietä apteekkiin, olihan määräys aloittaa lääkekuuri heti. Olin juuri kurvannut apteekin pihasta valtatielle suunta kotiin päin, kun puhelin soi. Siellä soitteli se eläinlääkäriasema, joka oli aamulla luvannut soittaa takaisin. Lääkäriltä kysymiseen meni vaivaiset 4h. Heillä ilmeisesti siis todellakin oli kiireinen päivä.

Antibiooteista on nyt syöty puolet. Vuoto on loppunut ja koira on edelleenkin täysin normaali oma itsensä. 

Cara ja vanhempieni Nalle-Kleini

Nyt on pakkasta, tänään mittari huitelee -20 molemmin puolin. Koiralta on vatsanahka näkyvissä, siltä piti silloin ultraa varten ajella karvat pois. Nappiajoituksella. Eipä paljon uskalla ulkona pitää, ettei tule paleltumaa...