Caran irtorullatreeni hakumetsässä sujuu jo niin hyvin, että ohjaaja arveli siirtää sen kiintorullalle.
Sillä on jo tovin roikkunut kaulassa norski. Ensin kokeilimme omassa pihassa miehen kanssa. Koira häslää ja säätää ja vaatii palloa. Metsässä kokeneemmalla maalimiehellä ei mennyt sen paremmin. Koira menee maalimiehelle, tarkistaa pikaisesti näkyykö rullaa kädessä, tuleeko palkkaa. Kun kumpaakaan ei ensivilkaisulla ole tarjolla, koira poistuu ohjaajan tykö. Ja meidän kohdalla pikaisesti on todellakin pikaisesti. Koira ei ihan oikeasti pysähdy sekunniksikaan. Eikä etsi rullaa, joten maalimiehen oli ihan mahdotonta edes yrittää auttaa rullaa koiran suuhun.
Piti siis opettaa koira etsimään rullaa. Pelastuskoiraryhmän treenit eilen ja vein ongelman sinne. Ensimmäinen maalimies lähti metsään koiran nähden irtorullaa heilutellen. Väännettiin siis hiukan rautalankaa. Rulla maalimiehen kädessä maassa ja koira tekee ilmaisukuvion ilman ongelmia. Toinen maalimies metsään ja irtorulla laitettiinkin maalimiehen kengän päälle, käsi maassa rullan vieressä. Onnistunut ilmaisukuvio. Kolmas ja neljäs siten, että maalimies on valmiiksi metsässä, mutta ei piilossa, irtorullat maassa kengän päällä - ei ongelmia. Molemmilla kerroilla onnistunut ilmaisukuvio. Joskin koira kuulemma hiukan hämmästyi, kun rulla ei ollutkaan maalimiehellä kädessä helposti napattavissa, vaan sitä joutui etsimään. Viidennellä toistolla rulla oli maalimiehen kengän vieressä. Katsoin keskilinjalta, kun koira menee, nuuskii maata ja kohottaa sitten katseensa maalimiehen kasvoihin. Sain myöhemmin kuulla, että rullaa ei saanut näkyville heinikon takia, vaan se meni hiukan piiloon. Koira kuitenkin laski uudestaan nenänsä alas ja löysi rullan. Tästä seurasi onnistunut ilmaisukaavio. Treeni oli siis onnistunut, päästiin tavoitteeseen, eli koira etsi rullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti